Laskettuaika

Tänään 26.2.2018 on meidän vauvan laskettuaika. Tätä päivää on odotettu plussatestistä lähtien. Ja se on nyt! Meidän vauva on oikeasti valmis syntymään. Hurjaa!

Tänään oli äitiyspolilla paineiden tarkistus. Edelleen hieman koholla, mutta eivät hälyttävästi. Proteiinia virtsassa plussan verran.  Ennen kuin lääkäriltä mitään kerkesin kyselemään, ehdotti hän torstaita mahdolliseksi käynnistysajaksi, mutta jos he haluavatkin pitää vauvan vielä sisuksissani alkaa käynnistys varmasti viikon päästä maanantaina.

Tehtiin taas sisätutkimus. Kohdunkaula on poistunut, sormelle olen auki. Tutkimuksessa tuli hieman veristä limatulppaakin... ja lääkäri pyöritteli kalvoja, auts. Lääkäri sanoi tässä kohtaa, että paikat ovat jo niin kypsät, että on vain ajankysymys koska synnytys käynnistyy ja jälleen se legendaarinen lause ”en usko, että torstaina tarvitsee käynnistykeen tulla”... itse toivon myöskin mielummin spontaania käynnistymistä, mutta nähtäväksi jää. Meitä jännittää ihan kamalasti! Elämämme tärkein asia on pian täällä! :’)

Osastolla pyörähtäminen

Torstai iltana mulle tuli ihan yllättäen hassu olo ja rupes särkee päätä, paineet parhaillaan oli sit 157/97 ja päätettiin lähteä käymään polilla. Proteiinit pissassa yhellä plussalla ja paineet edelleen hieman korkeat, turvotuksiakin on. Verikokeissa kaikki ”sinänsä ok” - en siinä hetkessä lääkäriltä älynny kysyä, et mitä toi ”sinänsä” tarkottaa. Jäin yheks yöks osastolle tarkkailuun ja eilen aamusta pääsin sit pois. Eilisen ajan paineet on ihan normaalia näyttäneet,mut pissassa edelleen se yksi + on.
Matkalla vauva sai uuden painoarvion 3,9kg!!! Maanantaina kun meen polille tarkistukseen aion kysyä, et joko heti ensi viikon jälkeen vois ruveta jo käynnistelee jos tää ei oo syntyny, mua pelottaa että tää meiän rinsessa on joku 5kiloa, jos muhii vielä pitkäänkin...

Tässä tää nyt näin lyhykäisyydessään. Maha roikkuu jo polvissa, kivut on sen mukaiset. Terkuin N & Sintti rv39+5

Odottamisen vaikeus

Huoh, tänään on luvassa tuo neuvolakäynti jota edellis kerralla epäiltiin, että sitä ei tulisi. Mutta niin vaan sinne mennään kokonaisena.
Äidin kanssa keskustelin raskaudesta ekan kerran viikonloppuna, hän sanoi, että minua odottaessaan hänelle oli sanottu samaa, että ”pian syntyy” vaikka loppupeleissä hän kävi 2x yliaikaiskontrollissa. Synnyin päivää ennen käynnistysaikaa rv42 ja olin yli 4kiloinen ja 53cm pitkä. Historia taitaa toistaa itseään.
Mulla on sellanen tunne tällä hetkellä, että tää ei synny koskaan! Siis ei koskaan! Supistuksia tulee ja menee, mutta koskaan ne ei oo niin kipeitä, että jaksaisin edes vähän innostua.
Oloani ei helpota myöskään se, että jatkuvasti saa vastata viestiuteluihin ”no jokos olet synnyttänyt, no jokos on tuntemuksia, no miks se ei jo synny, no mene lenkille, no tee jotain kivaa ja nauti vielä”
Siis voi suoraansanoen vittujen kevät! Eilen aamulla jo itketti.
La on vasta maanantaina, että ei vielä todellakaan ole yliaikaisuudesta kyse, mut jotenkin sitä on jo odottanut ja odottanut ja odottanut jo niin kauan :(  nytkö vasta nää hormoonit hyökkää päälle? Oon ollu niin rauhallinen koko raskauden... 3viikon sisällä meitä on kolme, se on varma!

Terkuin. Toivottavasti pian erikseen N & Sintti rv39+2

Viimeinen neuvola?

Eilen oli neuvola, pääsin taas omalle hoitajalle, kun hän on ollut nyt useana kertana pois.
Hoitaja kyseli turvotuksista jota en niin kauheasti ole huomannut olevan. Hoitaja sanoi suoraan, että ihan kun kasvoni olisivat vähän turvoksissa, no joo onhan mulle kaksari ilmestynyt :D Meninkin tästä puntarille ja viikossa oli tullut +3kg!!!!!!! Ei sitä kyllä syömällä ole saatu tulemaan, nesteitä pakko olla. Verenpaineet ovat kuitenkin hyvät ja samoin pissa ok. Mutta heti jos tulee päänsärkyä tms. Välittömästi soitto polille tai neuvolaan.

Sitten käytiinkin masun kimppuun, vauva on jo niin alhaalla, että hartiat enää tuntuivat alavatsalla, ilmankos olen kipeytynyt lantiosta ja nivusista. Hoitaja epäili, että synnytys ei ole enää kaukana, koska mua supisteleekin kipeähkösti päivittäin ja kuukautismaiset kivut lisääntyneet nyt viikon aikana. Ensi viikolle varattiin aika, ja jälleen hoitaja toisti ”epäilen vahvasti, että tätä käyntiä ei enää tule” :) En tietenkään tähän arvioon 100%:sti luota, että meillä viikon sisällä vauva olisi, mutta mahdollisuus on aika jees :)

Jännittävää!

Nyt ei muuta kuin todellakin odotellaan! Ja hei L vastailee noihin edellisen postauksen kysymyksiin heti kun kerkiää, hänelläkin töissä nyt ollu haipakkaa, että illat hänkin aika poikki ollut.

Terkuin. N & Sintti rv38+2

Raskaus vaimoni näkökulmasta

Sosiaalinen äitiys jää mielestäni usein varjoon näissä sateenkaariblogeissa. Vaimo onkin joskus harmitellut, että miksi kukaan ei kirjoita kokonaan juurikin siitä näkökulmasta (me kaks blogi taitaa olla ensimmäinen tämmönen, hyvä <3 ) Mieleeni tuossa juolahtikin postaus ”kysy L:ltä” eli tekisin haastattelun teidän antamien kysymysten perusteella, jos niitä nyt tulee enemmän kuin 2 :D Vaimoni on huono kirjoittamaan itse tänne postausta, niin siks tämmönen vois olla kivempi. Joten antakaa paukkua!

Täysiaikainen

Tänään alko rv38 (37+0-37+6), vihdoinkin! Kolme viikkoa laskettuunaikaan!! Toivottavasti ei sen pidemmälle mentäis, koirien vahdit nimittäin lähtee thaimaahan 4.3! No eiköhän vaimon siskot tuu sit hätiin, jos tää vielä maaliskuun puolella köllii masussa onnellisesti.

Huomenna olis neuvola, ihan perusmittauksia tiedossa :)

Perjantaina oli pakko käydä taas äippäpolilla, syynä oli mun jalka! Keskiviikkona vasen jalka rupes kipeytymään ja perjantai aamuna tää oli jo kävelyarka (tulppaepäily), no mitään ei onneks löytynyt, eikä syytä jalan kivulle, kävely ei enää satu, mut ei toi nyt ihan normaali ole. Ehkä vauva painaa jotain hermoa? Reissuun sairaalalla meni 7tuntia!!!. Radiologille mut ohjattiin joskus puoli 6aikaan illalla ja sit pääsin pois. Huoh! Seuraavan kerran mä astun tohon lafkaan, ku synnytys alkaa!

Lauantaina oltiin vaimon kanssa menossa sovitusti hänen vanhemmilleen päivälliselle. Päivällinen peruuntui, sillä tilalla olikin meidän yhteiset babyshower-juhlat! Eka kilisteltiin pommacilla ja syötiin, herkuteltiin :) <3 Tietenkään leikkejä unohtamatta. Kyllä taas sai kyyneleitä vuodatella. Mä jotenkin ajattelin, ettei meille järjestettäis nyt mitään ku huhtikuussa oli ollu ne mahtavat polttaritkin! Mutta taas meitä saatiin jekutettua.

Telakka on autossa valmiina, sairaalakassi pakattu, turvakaukalo käden ulottuvilla: nähdäänhän me pian Sintti? :’) <3