Synnytystapa-arvio

Ainakaan täällä päin, ei tuo arviokäynti poikennut mitenkään tavallisesta neuvolalääkäri käynnistä.
Vauva on edelleen raivotarjonnassa, mutta ei kiinnittyneenä. Ultratessa pikkunen käänteli päätänsä <3 Vauvalla on jo kovin ahdasta, kaikki kohdun kolot täyttyivät vauvasta tai istukasta. Lääkäri vaan totes, et ”kyl sun lantio sen verran leveältä näyttää, että se alateitse mahtuu” - selvä, luotamme siis tähän. Kohdun kaulaa oli jäljellä ENÄÄ 1,5cm ja oli pehmeä, vauva voi siis syntyä ihan koska tahansa, kääk! Nyt painoa pikkusella oli 2,9kg ja jos hän syntyisi laskettuna aikana olisi paino n. 3,6kg.

Kipeät supistukset ovat siis tehneet kellarissa selkeästi jotakin ja arvatkaa mitä tässä lopussa on tapahtunut? Mua ei enää supistele niin paljoa kuin ennen, lääkäri sanokin että mulla on aika tyypillinen tilanne :D

Nyt sit vain odotellaan meidän pientä <3

Ja pienesti vähän muutakin, meidän koti on menossa myyntiin, saatiin asuntolaina hommelit siihen kondikseen, että saadaan ottaa seuraava askel kohti meidän unelmaa: omakotitaloa. Kiinteistövälittäjän puhelua odotellessa, toivottavasti tää menis kaupaksi nopeasti. :)

Vielä loppuun sitä kuuluisaa vauvamasua, taustalla karvavauva Taneli :) niin ja viikkoja nyt 36+1!

Äitiyslomalla!

Mä olen nyt virallisesti äippälomalla! MINÄ!! En voi uskoa! :’)
Kotonahan olen ollut jo siis monen monta viikkoa.

Monesti kuulee kysyttävän ”eiks sulla oo tylsää?” Tai ”miten sä saat aikas kulumaan?” - voin kertoa, ei ole ongelma! Mä olen nauttinut niin kauheesti kotona olemisesta! 3-vuorotyötä tehneenä vanhainkodissa, musta tuntu, että olen aina töissä, siis aina! Multa jäi aina väliin kaikki synttärit ja en kerenny näkemään tyyliin ketään. Kotona kävin nukkumassa, vaimon kanssa välillä läpsystä vaihto. Samoin tän raskauden aikana halu vaihtaa ammattia on kasvanut niin paljon, että olen helpottunut, kun ei töihin tarvitse mennä. Työporukka on mahtava, sitä en kiellä ja asukkaat on ihania, mut jotenkin alko tuntumaan, että työ ei enää anna mulle sitä mitä mä kaipaan. 3vuoroa mun ei enää tarvitse onneks tehdä jos tohon työpaikkaan palaan. Mutta nyt ei mietitä sitä, nyt mietitään mitä mä oon nyt tässä saikun aikana touhuillu.

Mä oon nähny kavereita, käyny ostoksilla, noussut sängystä just silloin kuin huvittaa (koirat tietenkin pitäny pissattaa), kattonu tv:tä, selaillu puhelimella kaikkea, siivoskellu sen mitä on pystynyt, käyny kampaajalla, ollut anoppilassa usein kahvilla, tehny ruokia ja välillä en oo tehny yhtään mitään, koska ei ole pakko. Kohtahan mulla on täällä seuraa, ja hän määrää milloin mä lepään ;) olen antanut itselleni siis aikaa.

Vauvan vaatteet on pesty jo aikoja sitten ja ne on ollu tuola kaapissakin valmiina jo kauan :D Tuntuu niin mielettömältä, että enää 2viikkoa ja Sintti on täysiaikainen. Mä rupean olemaan jo niin malttamaton. Pari kertaa mua on supistanut niin kipeästi ja usein, että olen ollut miltei varma, että synnytys alkaa, mut se on sit mennyt ohi.

Vaimon ja Sintin suhdetta on ollut ihana seurata ja musta ainakin tuntuu, että Sintti tunnistaa vaimon. Heillä on välillä sellanen oma ”peli” eli vaimo pyörittää kättänsä ympäri mun vatsaa ja sintti vastaa tähän sit potkulla tai puskemisella (nykyään tää ei taida enää mahtua kauheammin potkimaan, niin se on just sit puskemista.) ja tätä jatketaan niin kauan, kunnes jompi kumpi lopettaa.
Ja joskus 10viikkoa sitten oli mietinnässä voiko korvalla kuulla sintin sykkeen vatsanläpi. Ja nyt voi tai muutaman viikon jo vaimo on Sintin sydämen sykkeen kuullut korvalla, jännää!

Anteeks sekalainen teksti, mutta tää on nyt tämmönen ”ei ihmeellinen”-viikko.
Ens tiistaina on synnytystapa-arvio ja neuvola.

Hyvää viikonalkua terkuin. N & Sintti rv35+0

Synnytys ajatuksia

Ihan aluks, mulla on navan ympäristö osittain muuttunut hieman tunnottomaksi? Vatsa ilmeisesti venynyt nyt niin paljon, että se johtuu siitä. Näin L:n siskon eilen joka sanoikin ”sun maha on kasvanut aika paljon, vaikka 3päivää sitten viimeks nähtiin” - joo tää tuntuu nyt kasvavan vauhdilla, hyvä niin. Pikkunen se kerää painoa, jotta olis turvallisempaa syntyä<3

Niin ja asiaan.
Viime viikonloppuna ollut synnytysvalmennus sai mut ajattelemaan tulevaa synnytystä. Mä en todellakaan sitä suunnittele valmiiksi,  koska se on asia johon loppupeleissä ei voi itse kamalasti vaikuttaa, paitsi kivunhoitoon? Neuvolassa tällä viikolla multa kysyttiin fiiliksiä tulevasta synnytyksestä ja kerroinkin olevani ehkä enemmän innoissani pienen hyvän jännityksen kera. En pelkää, en sitten yhtään! En päässäni ajattele, että synnytyksen pitäisi kulkea tiettyä kuilua pitkin, eikä siihen saisi tulla muutoksia, olen avoin. Haluan kokeilla kaikkia asentoja ja etsiä sitä juuri mulle sopivaa ja hyvää tapaa synnyttää.

Näin ajatuksena kivunlievityksessä haluisin päästä mahdollisimman vähällä lääkityksellä. Mutta kokonaan luomuna synnyttämisestä en haaveile. Tääkin voi matkanvarrella muuttua, ei ole kiveenhakattua.

1) tens-laite jo kotona supistuksia helpottamaan, mahdollisesti käyttö vielä sairaalassakin
2) mahdollisuus päästä altaaseen, mutta ei pakollista. Ja allas vain supistusten ajan. En halua allassynnytystä tällä kertaa
3) Ilokaasun käyttö, jos se sopii mulle, eikä aiheuta huonoa oloa
4) oxanest lihakseen (tää autto mua sillon kkm tyhjennyksessä ja toi rentoutuneen olon)
5) jos hyvä tuuri kävisi tähän kohtaan tulisi mahdollisesti vain kohdunkaulanpuudute ennen ponnistusvaihetta, mutta jos kivut ovat oikeasti sietämättömät, niin sitten tässä olisi epiduraalikin.
Spinaalia en halua, eikä sitä kuulemma suositella ensisynnyttäjille.

Sitä ei todellakaan tiedä, miten todellisuudessa meikäläisen käy. Voi olla, että mun synnytys on ihan erilainen, kun sen ajattelisin olevan. L:n läsnäolo on mulle supertärkeä koko synnytyksen ajan. Saisin varmaan paniikin jos kesken synnytyksen joutuisinkin kiireelliseen sektioon, eikä L pääsisi silloin mukaan, me kun tehdään kaikki yhdessä. Mut se olis sen ajan murhe, tärkein asia on kuitenkin saada sintti turvallisesti meidän elämään <3

Istukka jää sairaalaan, me ei sitä tarvita :D haluan kyllä nähdä tuon ihme elimen!
Synnytyssalissa haluan radion olevan päällä, musiikki on mulle tosi tärkeetä, samoin L:lle. Mikäs olis sen hauskempaa ku radiosta tulis pyhimyksen ja vestan biisi ”kynnet, kynnet” - en kyllästy tohon koskaan ja sintti on saanut kuulla ton kappaleen ”muutaman” kerran :D

Miten teiän synnytykset on mennyt? Mitä ootte ajatellut? Kertokaa kokemuksia :)

Synnytysvalmennusta ja muuta

Lauantaina oli meidän sairaalalla synntysvalmennus. Mua jännitti ihan hirveesti, että millainen se on ja jos suoraan sanon menin jo asenteella ”tää on varmasti ihan paska” - no ei ollut! Mä tykkäsin. Paljon tuli asiaa, jotka jo tiesin/tiedettiin, mutta paljon myös tuli uutta tietoa. Päästiin tutustumaan samalla reissulla synnytyssaleihin, vauvojen teho-osastolle ja jo viime vuonna tutuksi tulleeseen synnyttäneiden vuodeosastolle, tai eihän se aina vain synnyttäneille ole, hoidetaan siellä muutakin, mutta tiedätte mitä mä tarkoitan :D
Nykyään ei siis vauvoja kuulemma pestä synnytyksen jälkeen, pahimmat rämmäleet pyyhitään ja tietty nyt jos joku kauhee verinöösi roikkuu vauvan tukasta ja siihen ei pyyhkiminen auta, sit tietty pestään. Myös meidän sairaalaan saa vauvaa tulla katsomaan vaikka serkunsiskonkaverinpoika (muuttunut vuosi sitten), eli ei ole enää rajoituksia, eikä vierailuaikoja (maalaisjärjellä öisin tietenkään ei saa tulla). Toivon kuitenkin, että meitä ei heti kaverit tulis katsomaan, vaan vain läheiset. Ja vielä noihin sairaalan rajoituksiin, jos on paljon tauteja liikenteessä, silloin rajoitukset pamahtavat väliaikaisesti.

Valmennus sai mut oikeesti ajattelemaan, mitä mä synnytykseltä haluan/toivoisin, ajattelin siitä sit kirjoitella vielä erikseen :)

Vielä sit tämän hetken olosta, mä oon niiiiin raskaana! Aivan jäätävät liitoskivut, vauva tosiaan on pää alaspäin ja tunnen jo kuinka hän tuola painaa paikkoja. Sattuu kyljen kääntäminenkin sängyssä.
Lonkat huutaa hoosiannaa ja eilen oltiin shoppailemassa+ikeassa ja oli ihan hilkulla, että ei haettu mulle pyörätuolia, sattu niin paljon! Olen alkanutkin haaveilemaan jo synnytyksestä ;) vielä toki sintti saisi kasvaa masussa. Vadelmanlehtiteetä alan vetelemään, kun 36+0 pamahtaa mittariin :)
Tää kultapieni on kova potkimaan ja mulla on jo häntä oikeesti kova ikävä, kauhea kaipuu nähdä tää pieni! :’)  ei enää kauheen kauan... mutta nyt hyvää viikon alkua!

Terkuin. N & Sintti rv34+0

Muoks. Hei tärkein unohtu mikä jäi negatiivisesti mieleen synnytysvalmennuksessa. Oltiin siis ainut naispari sielä ja kätilö puhu KOKOAJAN ”isä sitä, isä tätä” kunnes jossain kohtaa puhuttiin ihokontaktista, johon kätilö  lisäsi L:n silmiin katsoen ”kyllä TUKIHENKILÖkin voi ottaa ihokontaktiin”
L parka :( hän sanoikin, että kyllä taas tuli alemmuuden tunne. Mikä siinä on niin vaikeeta puhua PUOLISOSTA ja tukihenkilöstä, perheitä kun on monenlaisia :( ja kyse ammattihenkilöistä!!!! Tarvii varmaan ruveta kulkemaan sateenkaarilippu heiluen joka paikassa. Tää on asia missä mun veri kiehuu ja tasa-arvo on viturallaan, aina välillä :(

Äitiyspoliklinikka

Tänään oli siis Äippäpolilla kohdunsuun tarkistus. Mun kauhuskenaario oli, että käynnillä sanotaan ”jestas kun on jo paikat auki, synnytyssaliin heti” - noh näin ei tapahtunut ja hyvä niin. Sintti saa vielä kasvaa jokusen viikon masun syövereissä. Tällä hetkellä se hikottelee ja viime yön biletti.

Mut niin, asiaan. Polille kun ilmoittauduin, en kerennyt kuin istahtamaan penkille, kun heti pääsin hoitajan luokse. Jätin hänen pyynnöstä pissanäytteen, ei tälläkään kertaa mitään löytynyt :). Kävin myös käyrillä ja Sintti välillä riehu niin, että hänen syke kävi siinä 173tietämillä, mutta arvioisin keskimääräisesti sykkeen olleen 145 kokoajan. Supistuksia ei tuona aikana tullut. Käyriltä kun pois pääsin, menin vielä aulaan odottelemaan lääkärin vastaanottoa.

Lääkäri teki ultran masun päältä + alateitse. Masussa Sintillä kaikki hyvin, kasvanutkin oli jo taas, nyt painoarvio 2340g, ja kasvu on täysin keskikäyrällä. Lääkäriä lainaten ”kasvaa kyllä oppikirjojen mukaan” :)
Ultraus alakautta, kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja suu hieman pehmentynyt. Ensisynnyttäjälle siis kypsymistä tapahtunut tavanomaista nopeammin, mutta hätää ei ole. Lääkäri sano, että kyllä me rv35 paremmalle puolelle päästään ja että jos Sintti jostain syystä haluaisi jo maailmaan aikaisemmin, ovat viikot jo ihan hyvät. Lohduttavaa kuulla hyviä uutisia :)
Tarvetta lääkäri ei nähnyt jatkuvalle seurannalle. Eli nyt vain kasvatellaan masua hyvillä mielin ja odotellaan, koska Sintti syntyy. Niin ja edelleen hän on raivotarjonnassa, jes!

Hyvää viikonloppua, terkuin N & Sintti rv33+4

Kaikki valmista

Kaikki on nyt hankittu sinttiä varten, tai on ollut jo aika kauankin jos nyt ihan suoraan sanotaan. Ihan jokaisesta hankinnasta en tänne nyt kuvia ala laittamaan, koska niitä on :D Vaunut ja turvakaukalo telakalla me pistettiin tilaukseen jo silloin np-ultran jälkeen ja rakenneultran jälkeen haettiin kotiin. Sairaalakassi pakattiin nyt viikonloppuna, mun jutut sieltä puuttuu, mut vauvalle sielä on kaikki tarvittava. Kuvassa näkyvät vaatteet lähtee mm. mukaan sekä tietenkin vielä housut, sukat yms. jotka nyt kuvasta jätin pois. :D Emmaljungan hoitokassi mätsää meillä vaunujen kanssa yhteen ja tuo vaikutti erittäin hyvältä ja nyt toimii siis sairaalakassina.  Norsuvaunulelun tilasin Facebookin kirppikseltä , itse sain valita värit ja omasta mielestä tuo on täydellinen! :) Ehkä tuosta on iloa aluksi enemmänkin äideille, mutta Sintin kasvaessa ehkä hänkin tuota rupeaa vilkuilemaan. Neonate itkari oli pakko saada! Oon nähny tuota käytössä kavereiden lapsilla ja olen ollut tohon tykästynyt jo varmaan pari vuotta! Joten meille muutti ehdoitta tuo. Imetystyyny on uusimpia ostoksia, tuo Milkin imetystyyny muutti meille viime viikolla ja vaikuttaa aika laadukkaalta, eikä hintakaan ollut kuin reilu 20euroa. Ja kuvista löytyy myös ikean stuva-pinnis. Meidän makkari on tilaihme! Ja oon löytänyt tästä asunnosta lisäneliöitä :D me asutaan siis 67neliöisessä kaksiossa ja jumalaare mikä tilaihme tää on, mut ei kyl oikeesti yhtään lapsiystävällinen pohjaltaan. 

Tuola ylhäällä on siis ulko-ovi, keittiö, erill . Wc  ja kylppäri. Alhaalla makkari ja olkkari. Niin ja terassi. 

Mutta eiköhän me aluks pärjätä, jossain kohtaa tää on kyl pakko laittaa myyntiin. 

Mut kysykää jos kysyttävää tällä kännykällä on tosi vaikeeta tehdä tämmöistä postausta joten nyt lopetan :D 

Terkuin. N ja Sintti rv33+0 

neuvolalääkärin tsekkaus

Kuukausi sitten kävin neuvolalääkärissä, jolloin alkoi mun s-loma. Tänään oli taas aika tsekata kohdunsuun tilanne. Kohdunkaulaa oli kuulemma jäljellä, en tiedä paljon, koska hän ei sanonut. Sisäsuu nyt ainakin on vielä kiinni. Äitiyspolille sain kuitenkin varmuuden vuoksi lähetteen, hyvä niin. Mä en tiedä, mut musta tuntuu aina lääkärissä käydessä siltä, et ne kuvittelee mun valehtelevan :D ja vielä kun mä puhun, en välttämättä katso kokoajan ketään ihmistä silmiin,
 vaan mun katse harhailee ja mä en tykkää tästä meidän vara neuvolalääkäristä (oma on lomalla). Varmaan johtunee siitä, että oma lääkäri on vanha ja jotenkin maalaisjärjen omaava, mut nuoret lääkärit puhkuvat vielä sitä työintoa ja ovat ”niin lääkäriä” :D vaikka ammattimainen toki. Ja ton nuoren lääkärin vastaanotolla tuntuu, että hän hämmästyy aina kun naispari astuu ovesta sisään. Tällä kertaa hän huomioi L:n läsnäolon, kerran se oli kuin ilmaa tälle tohtorille.

Mut no joo, tyttö sai painoarvioksi ~1998g :)
Synnytystapa-arvio tulee 3viikon päästä olemaan, mutta hyvin sintti jo raivotarjonnassa viihtyy, eiköhän hän näe päivänvalon ihan alateitse syntyvänä :) Vielä kun ainakin 4viikkoa malttaisi sisällä pysyä, niin sitten saisi jo maailmaan mun puolesta tulla, toki mitä kauemmin sielä on, on sekin hyvä juttu :)

Tämmöistä tänne, näin pikasesti! Hyvää alkanutta tätä vuotta.
Terkuin N& Sintti rv32+1