Osaatko auttaa?

Tässä pohdiskelin, onnistuisiko siirtyminen kunnalliselle puolelle tämän lapsiprojektin kanssa? Tiedän, että siellä on jonoa (meitä se ei nyt tällä erää haittaa, koska koko homma on edelleenkin jäissä.)
Ja just luin nopeahkosti, mistä asia tulikin mieleen, että osa yliopistollisista lääkäreistä ovat saaneet 30tuhannen euron uhkaussakon siitä, että olivat kunnallisella puolella syrjineet naispareja.
Eli kysymys kuluu, minne pitää ottaa yhteyttä? Terveyskeskukseen? Vai minne? Onko kenelläkään kokemuksia kunnallisen puolen hoidoista?
Kiitos jos vastaat :)

Kuukausi

Tänään on kuukausi tyhjennyksestä.... VASTA!! Tuntuu että siitä olis jo vuosi tai ainakin tosi pitkäaika. Et mä en yhtään ihmettele, että välillä tulee takapakkia toipumisessa, siis henkisesti. Oikeestaan, en pysty kauaa puhumaan keskenmenosta itkemättä... mutta aikaa on näköjään kulunutkin niin vähän vielä, että kaippa tämä vielä on normaalia. Ajantaju on hukassa, talvi on mennyt nopeasti, mutta tää surullinen tapahtuma on siltikin vasta näin lähellä.

Kuukautisia ei oo vielä näkynyt, jotenkin ajattelin niidenkin tulevan jo pian, mutta tosiaan eihän ne vielä ole lähimaillakaan. Sairaalassa sanottiin et saattaa mennä 6-8 viikkoakin ennen kuin kuukautiset alkaa. Tässä kun on ollut aikaa miettiä, on vähän jo pohtinutkin, jatkaisko hoitoja vasta ensi syksynä vaiko keväällä, en tiedä. Nyt me ei ainakaan olla valmiita. Sit toisaalta olisko järkevää, jos ainakin viimeisellä kolmannella inssillä L yrittäis.

Meillä oli alunperin täysin selvää, että vain minä yrittäisin raskautua, mutta tässä matkanvarrella on myös L ymmärtänyt (ja minä), että jos me lasta halutaan, ei se välttämättä mun avulla onnistu. Toisaalta vaihto olis järkevää, koska täytän itse kesällä vasta 24 ja L 34, eli mulla on vielä enemmän ajallisesti pelivaraa jos haluttais joskus toinen lapsi. Oon kovempi stressaaja, mut L:n työajat saattais olla este hoidoille, L:llä taas on kellontarkat menkat, toisin kuin eräillä... toisaalta, en haluis vielä vaihtaa vuoroja, koska mä pystyn todistetusti raskautumaan, eriasia sitten pystyykö mun kroppa lasta pitämään sisällään, tai sisällä pysty näköjään pitämään, mutta ei muuta. (Okei, kkm johu varmaan jostain muusta, kun mun kropasta.)

Onneksi vielä on aikaa miettiä, onneksi vielä toivoa ei ole menetetty. Onneksi on vielä mahdollisuus. Mutta miten ja koska? Se jää nähtäväksi.....

Ovismiikka

Päivä ennen uutta vuotta tuli vielä siteeseen hyytymä ja ovis näytti vielä tooosi vahvaa plussaa 30.12 ja ajattelin, että vieläkös kaavinta kutsuu. Noh tämän hyytymän jälkeen vuoto on loppunut ja saan elää ilman siteitä, jiiihaaa!! Oviksen testasin muutama päivä sitten negatiivisen toivossa (hassua näinpäin tällä kertaa) ja se toinen vahva viiva oli poissa, vihdoin saa odottaa kuukautisia.
Muutenkin kroppa tuntuu olevan taas normaali, ei satu minnekään. Unirytmi on palautunut tavalliseksi, kahvi maistuu taas, ruoat ei okseta. Oletan nyt siis raskaushormonin olevan poistunut kropasta.

Jotenkin helpottavaa, mutta silti niin surullista.

Tänään jopa muistin perua neuvola ajan, joka olis ollu 30.1 ja kysyttiin tarvitaanko me henkistä tukea. Olen kyllä yllättynyt, kuinka paljon siihenkin puoleen oltais apua saatu jos oltais tarvittu. Tämä on kyllä hieno asia, toivottavasti muillakin on ollut sama homma.

Mulla alkaa pian loma! Ja me mennään mm. Emma gaalaan helmikuussa!
Huhtikuussa toivoisin, että päästäis inssiin, jos ei niin ei se mitään, ei meillä ole kiire. Samaa luovuttajaakin löyty, mitä oltiin nyt käytetty, sitä on nyt varauksessa meille.

Tässä yks päivä töissä eräs työntekijä hehkutti ensimmäistä lapsenlastaan ja näytti kuvaa tästä pienestä tytöstä joka oli juuri syntynyt,  vastaukseni oli vaan "joo" ja vaihdoin aihetta. Auts, nyt kirpas. Vielä on näille asioille haavat aivan liian auki. Mutta, kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan :)

Muuten meillä menee hienosti! Mitä nyt tuo koiranpentu on tajunnut kissanhiekklaatikot ja käy siellä maistamassa kissansuklaata, parrikaadit ei enää estä, tänään täytyy saada siihen ovenpieleen portti, koska muuta paikkaa meillä ei ole laatikoille :D

Mutta nyt, hyvää tammikuun jatkoa :)

Vuosi 2017

Vielä ollaan luonnollisestikkin tauolla lapsiasioista. Keskenmenovuoto rupee hiipumaan, johan tästä on jo kärsitty ihan tarpeeksi. Kohtutulehdus alkaa myöskin olla nujerrettu antibiooteilla eli valoa rupeaa näkymään tunnelin päässä.

Tänään palasin töihin ja esimies halasi mua ja kertoi olevansa pahoillaan meidän puolesta ja että meidän kohdalla elämänkoulu on liian rankka. Sekä toivoi, että onnistumme pian uudestaan. Mä tykkään mun pomosta tosi paljon, koska hän on niin inhimillinen ja yksinkertaisesti paras esimies mitä mulla ikinä on ollut!

Mutta nyt vuoden 2017 suunnitelmat:

- odotellaan ainakin kahdet kuukautiset, ennen kuin jälleen kerran klinikan ovet aukaistaan

- kun ekat menkat alkaa, keskustellaan puhelimitse lääkärin kanssa, mikä tulee olemaan uusi sotasuunnitelma, uskon kyllä, että inseminaatiolla jatketaan, koska kerran sillä keinolla raskaaksi on tultukkin

- huomenissa klinikan labrasta soitetaan ja kerrotaan onko mahdollista saada samalta luovuttajalta sukusoluja, kuin mitä ollaan edelliset 2x käytetty (voi kun sais vielä)

- haluan uskoa ja toivoa, että viimeistään vuonna 2018 meistä tulee perhe

- tod. näk tehdään max.3 inssiä ja jos ei tärppää, onko aika lopettaa blogi, mutta tämä ei ole tietenkään vaihtoehto ;)

Hyvää alkanutta vuotta <3

Ps. Jännä että periaatteessa voi puhua kohta taas ensimmäisestä inseminaatiosta.