Ostin eräästä urheiluliikkeestä paljon hehkutetut kitkakengät liukkaille säille ja maksoin niistä 160e!!! Ja ne on suoraansanottuna ihan paskat! Siis mun feikki uggitkin ovat turvallisemmat näillä liukkailla säillä. Onneks en oo vielä kaatunut ulkona, mutta niin..... sisällä sit vedin lipat joulupäivänä.
Jouluaattona koirat sai vaarilta ”vähän” herkkuja ja joivat ”vähän” enemmän ja oli sitten meiän pienemmältä koiralta yöllä päässy vahinkopisu lattialle ja sitä siivotessa se tapahtu, mä liukastuin! L näki tilanteen ja syöksy mun luokse. Kaatuminen oli pehmeä ja mä pyllähdin lattialle ja kyynerpäillä otin tukea. Mua ei sattunut mihinkään, mutta mä pelästyin ja rupesin itkemään. Aluks mietin, et pitääkö soittaa äippäpolille, mutta kun liukastuminen oli tosiaan pehmeä ja olin jo vähän kumarassa valmiiksi, päätin seurailla. Vauva on liikkunut ihan normaalisti, joten eiköhän hänellä ole kaikki hyvin ja mitään kipuja/vuotoja ei ole tullut. Viikon päästä on neuvolalääkäri, kyllä mä sille asiasta aion mainita. Mut voi luoja mä pelästyin!! Meni koko aamu itkustaessa kun olin ollut tohelo. ”Paskamutsi, mitäs olet huolimaton” - mut eihän vahingolle mitään voi.
Jouluna ollaan saatu tuoksutella L:n isosiskon 15päivän ikäistä vauvaa. Hän on suloinen. Pikkuiselle tuli kesken mun sylihetken nälkä, koska se rupes imemään mun poskea ^^
Siitä sitten äkkiä oman mamman syliin ja tissille <3
Voin kertoa, että mä haluan jo oman sintin tänne, kauhee vauvakuume :D
Nyt lähdetään vaimon kanssa nauttimaan thaikkuruokaa, tulee meinaan laatikot ja kinkut korvista ulos!
Hyvää loppuviikkoa ja ennenkaikkea hyvää uutta vuotta 2018! <3
Ps. Tää 2017 vuosi on ollut vauhdikas. Tiivistetysti: omat häät <3, mummin kuolema heti häiden jälkeen :(, hautajaisten jälkeen positiivinen raskaustesti. <3
tiistai 26. joulukuuta 2017
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Se tuli takas!
Mä taisin oksentaa vikan kerran rv22, mut se johtu lähinnä flunssasta. Enkä ole sen jälkeen pönttöä halaillut....vielä! Pahoinvointi ja ” krapula” on taas täällä! Rv30+0 kun alko se hiipi tänne salaa. Kauhea näläntunne, sit kun syöt pari suullista oot ihan ähky. Yökit tuon tuosta ja valmistaudut juoksemaan vessaan. Huh! Miksi nyt näin joulunalla, kun nimenomaan nyt saisi syödä!
Mun tekee mieli ihan hulluna tän pahoinvoinnin keskellä silliä, siis niiiiin paljon, se taitaa kyllä olla kiellettyjen ruokien listalla? Korjatkaa jos olen väärässä. Mut olis niin ihana saada jotain oikein suolaista, johtunee tästä raskauskrapulasta :D
Viime yönä nukuin 4tuntia ja siinä mun unet sit onkin. Väsyttää, mutta uni ei tule. Luonto taitaa valmistaa mua tulevaan :D
Tässä tämmöset pikaset kuulumiset!
Mun tekee mieli ihan hulluna tän pahoinvoinnin keskellä silliä, siis niiiiin paljon, se taitaa kyllä olla kiellettyjen ruokien listalla? Korjatkaa jos olen väärässä. Mut olis niin ihana saada jotain oikein suolaista, johtunee tästä raskauskrapulasta :D
Viime yönä nukuin 4tuntia ja siinä mun unet sit onkin. Väsyttää, mutta uni ei tule. Luonto taitaa valmistaa mua tulevaan :D
Tässä tämmöset pikaset kuulumiset!
tiistai 19. joulukuuta 2017
”Loppu häämöttää”
Tän päivän neuvola aika peruuntu taas heidän toimesta... neuvolahoitsu puhelimessa kysy tän hetkisiä raskausviikkoja ja ne kuultuaan tokas ”Äh, sä oot jo loppusuoralla sut on saatava tälle viikolle, pääsetkö huomenna” (oma neuvolatäti on taas siis kipeänä ja joudun eri hoitajalle). Eli huomenna olis sit neuvola. :)
Niin siis asiaan, olen viimeisen viikon aikana kuullut useasti ”tsemppiä loppurutistukseen, oot jo noin pitkällä, kohtahan se jo syntyy jne...” kun vielä muutama viikko sitten kuuli vielä ”voi kun teidän pieni syntyis jo, vasta helmikuussako se laskettuaika olikin, vielä niin kauan” Aika todellakin on mennyt nopeasti ja jotenkin vasta nyt sitä on heränny ajatukseen, et ei hitto!! Tää ipanahan pitää synnyttää!! Koko raskausaika on ollut niin käsittämätöntä, se että on osannu edes sisäistää faktan, että _mä_olen_raskaana_! On ollut hurjaa. Se että on oppinut luottamaan omaan kroppaan on ollut aikamoinen prosessi. Jännä nähdä miten synnytyksen aikaan kroppa toimii, avaudunko normaalisti, käynnistyykö synnytys luonnostaan vai joudutaanko synnytys käynnistämään? Ja synnytysaiheeseen kun nyt kerta päästiin, meidän synnytysvalmennus on tammikuussa rv33 eli hitto hei kolmen viikon päästä!! Ja siihen että sintti olisi valmis syntymään täysiaikaisena on enää 7viikkoa, what??!? Ihan oikeesti tää raskaus on loppusuoralla!!! Huomaa, että olen hämäläinen, hemmetin hidas :D
Sori tätä sekamelskatekstiä ja turhaa löpinää. Tuntuu, että nyt vain ei ole toistaiseksi mitään järkevää aihetta mistä kirjoittaisin, ehdotuksia tähän otetaan vastaan. :)
Niin siis asiaan, olen viimeisen viikon aikana kuullut useasti ”tsemppiä loppurutistukseen, oot jo noin pitkällä, kohtahan se jo syntyy jne...” kun vielä muutama viikko sitten kuuli vielä ”voi kun teidän pieni syntyis jo, vasta helmikuussako se laskettuaika olikin, vielä niin kauan” Aika todellakin on mennyt nopeasti ja jotenkin vasta nyt sitä on heränny ajatukseen, et ei hitto!! Tää ipanahan pitää synnyttää!! Koko raskausaika on ollut niin käsittämätöntä, se että on osannu edes sisäistää faktan, että _mä_olen_raskaana_! On ollut hurjaa. Se että on oppinut luottamaan omaan kroppaan on ollut aikamoinen prosessi. Jännä nähdä miten synnytyksen aikaan kroppa toimii, avaudunko normaalisti, käynnistyykö synnytys luonnostaan vai joudutaanko synnytys käynnistämään? Ja synnytysaiheeseen kun nyt kerta päästiin, meidän synnytysvalmennus on tammikuussa rv33 eli hitto hei kolmen viikon päästä!! Ja siihen että sintti olisi valmis syntymään täysiaikaisena on enää 7viikkoa, what??!? Ihan oikeesti tää raskaus on loppusuoralla!!! Huomaa, että olen hämäläinen, hemmetin hidas :D
Sori tätä sekamelskatekstiä ja turhaa löpinää. Tuntuu, että nyt vain ei ole toistaiseksi mitään järkevää aihetta mistä kirjoittaisin, ehdotuksia tähän otetaan vastaan. :)
Tässä olis vielä masua terkuin N & sintti rv30+1
perjantai 15. joulukuuta 2017
Pian vuosi
22.12.2016 on päivä, jonka muistan vahvasti. Ja tämä päivä on ollut muutamaan otteeseen mielessä nyt näin joulukuussa. Tuo oli se päivä, kun kuulin, että raskauteni oli pysähtynyt. Käärön sydän ei lyönyt enää. Jouluaatto kolkutti ovella, mustempana kuin koskaan. Poltin tupakkaa, ketjuna miltei koko seuraavan yön, teki mieli huutaa. Itkin. Itkettiin. Aamulla oli lähtö tyhjennykseen sairaalaan. Jos joku olisi sanonut, että vuoden päästä olen uudelleen raskaana ja jo 8.kuulla olisin varmasti nauranut ja tokaissut ”niin varmaa”. Muistan kun lähdettiin illalla 23.12.16 sairaalasta hoitaja tokaisi ”toivottavasti tavataan onnellisimmissa merkeissä seuraavan kerran”. Itsekkin jo uskoin, että näin käy vielä...joskus. En luovuttanut!
Me olemme kuuluneet siihen porukkaan, josta olen kiitollinen joka ikinen aamu kun herään, sillä raskauduin uudestaan heti kun lähdettiin jatkamaan inssejä klinikalle. Tänä vuonna joulu tuntuu taas joululta ja elämä elämisen arvoiselta. Sintti on nyt onnellisesti matkalla meille. Aina en voi edes käsittää, että tämä suuri unelma oikeasti pian toteutuu. <3
torstai 14. joulukuuta 2017
Ajatuksia vauvanhoidosta
Ajattelin kirjoitella meidän/mun tulevista vauvanhoito ”suunnitelmista”, vaikkei tätä hommaa voi oikeasti suunnitella, mutta mielestäni tiettyjä asioita voi päättää. Mutta huomioi, että mielipiteeni näistä jutuista ei ole 100%:sti kiveen hakattuja.
Meillä L:n kanssa on pieni eroavaisuus, mitä me halutaan kokeilla/tehdä. Mua ei nimittäin kiinnosta jostain syystä yhtään mikään kestovaippailu. Tiedän jo, että emmä jaksa pestä niitä suojia, helpompi käyttää kerttisvaippoja ja heittää sit aina roskiin, kun pikkunen on tarpeensa tehnyt. L taas puolestaan haluaisi kokeilla tätä kestovaippailua. Ollaankin sovittu, että hän voi kestovaippailla ku hän on kotona ja hän myös pesee nämä suojat :D
Muuten ollaan aikalailla samoilla linjoille tulevaisuuden kanssa.
Mulle tärkeää on rytmi, toki aluks varmasti lapsentahtisesti homma etenee, mutta muuten aikuinen on mielestäni se, joka määrää puikkojen tahdin.
Mä haluan imettää. Mä olen varmasti se äiti joka itkee vuolaasti jos mä en syystä tai toisesta tässä onnistuisi. Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän mä olen ottanut selvää rintaruokinnasta. Mä en myöskään vähättele äitejä, jotka eivät imetä, koska mielestäni tämä on sellainen asia joka ei kuulu kenellekkään muulle kuin äidille ja lapselle. Toki faktatietoa löytyy imetyksen puolesta, mutta silti jokaisella on oikeus tehdä niinkuin parhaaksi itse kokee.
Tästä asiasta en ole vielä täysin varma, eli perhepeti. Toisaalta mä haluaisin tähän ryhtyä, mutta toisaalta taas en. Jotenkin silti mulla on sellanen kutina, että Sintti nukkuu meidän välissä unipesässään, kunnes siirtyy pinnikseen. Saas nähdä. :)
Muuta mulla ei nyt tule mieleen. Kysymyksiä saa heittää, sekä omia mielipiteitä :)
Terkuin N ja sintti rv29+3 <3
Ps. Sintin serkku syntyi sunnuntaina, huomenna mennään nuuhkimaan vauvantuoksua!
Meillä L:n kanssa on pieni eroavaisuus, mitä me halutaan kokeilla/tehdä. Mua ei nimittäin kiinnosta jostain syystä yhtään mikään kestovaippailu. Tiedän jo, että emmä jaksa pestä niitä suojia, helpompi käyttää kerttisvaippoja ja heittää sit aina roskiin, kun pikkunen on tarpeensa tehnyt. L taas puolestaan haluaisi kokeilla tätä kestovaippailua. Ollaankin sovittu, että hän voi kestovaippailla ku hän on kotona ja hän myös pesee nämä suojat :D
Muuten ollaan aikalailla samoilla linjoille tulevaisuuden kanssa.
Mulle tärkeää on rytmi, toki aluks varmasti lapsentahtisesti homma etenee, mutta muuten aikuinen on mielestäni se, joka määrää puikkojen tahdin.
Mä haluan imettää. Mä olen varmasti se äiti joka itkee vuolaasti jos mä en syystä tai toisesta tässä onnistuisi. Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän mä olen ottanut selvää rintaruokinnasta. Mä en myöskään vähättele äitejä, jotka eivät imetä, koska mielestäni tämä on sellainen asia joka ei kuulu kenellekkään muulle kuin äidille ja lapselle. Toki faktatietoa löytyy imetyksen puolesta, mutta silti jokaisella on oikeus tehdä niinkuin parhaaksi itse kokee.
Tästä asiasta en ole vielä täysin varma, eli perhepeti. Toisaalta mä haluaisin tähän ryhtyä, mutta toisaalta taas en. Jotenkin silti mulla on sellanen kutina, että Sintti nukkuu meidän välissä unipesässään, kunnes siirtyy pinnikseen. Saas nähdä. :)
Muuta mulla ei nyt tule mieleen. Kysymyksiä saa heittää, sekä omia mielipiteitä :)
Terkuin N ja sintti rv29+3 <3
Ps. Sintin serkku syntyi sunnuntaina, huomenna mennään nuuhkimaan vauvantuoksua!
torstai 7. joulukuuta 2017
Lomalla
Joo niin siinä kävi, mä olen sairaslomalla äitiyslomaan asti. Neuvolalääkäri teki sisätutkimuksen taas ja kaikki oli ok, mutta jälkeenpäin luin neuvolakortista, että ”kohdunsuu pehmeä”-kohdassa oli ruksi. Tästä hän ei kyllä maininnut mitään ääneen, muuta kuin, että kiinni on. Mitään hälyttävää ennenaikaisuuden risikiä ei KAI ole, hän ei määrännyt mua vuodelepoon kuitenkaan. Onko kokemusta tämmösestä kellään? Vai onko jo normaalia? Vauva majailee jo raivotarjonnassa. Seuraava kontrolli tilanteesta on 2.1.18, mutta jos supistelee on soitettava neuvolaan tai jopa äippäpolille.
Tässä tämä nyt näin lyhykäisyydessään. Mä olen hitto taas flunsassa! Tää ei oo todellista, en oo ikinä ollu näin usein kipeenä.
Ps. L:n sisko on nyt synnyttämässä, meidän sintin serkku näkee pian päivänvalon <3
Tässä tämä nyt näin lyhykäisyydessään. Mä olen hitto taas flunsassa! Tää ei oo todellista, en oo ikinä ollu näin usein kipeenä.
Ps. L:n sisko on nyt synnyttämässä, meidän sintin serkku näkee pian päivänvalon <3
maanantai 4. joulukuuta 2017
3/3
Tänään alkoi 29raskausviikko (28+0-28+6) eli viiminen kolmannes on alkanut, Ohhoh!
Edelliseen postaukseen viitaten, mä olen nyt saikulla ollu muutaman päivän. Huomenna jälleen neuvolalääkäri ja katotaan, että mitä hän mulle kirjottelee.
Viime viikolla töissä kun olin kollegani kanssa vuodepessyt reilu 100kg painavan ihmisen olin niin kipeä! Vasempaan kylkeen sattui ja en pystynyt kuin istumaan ja siinä hetkessä totesin, että ei tää työ vaan oikeesti enää ole mulle hyväksi. Vanhustyö on oikeesti hullunraskasta, eikä meitä ole vuorossa kuin kaksi hoitajaa ja mä en voi vaatia, että mun arvokkaat työkamut juoksee mun istuessa, se vaan ei ole okein. Reilu 5viikkoa olis töitä edessä, mutta mä veikkaan, että N:n työt on taputeltu nyt.
Silti mä koen jotenkin syyllisyyttä siitä, että en mene töihin? Mutta sitten taas raskausaika on niin ainutlaatuista ja tää saattaa olla mun eka ja vika kerta kun saan kokea tän kaiken, töitä mä kerkeen tekemään vielä montakymmentä vuotta! Vauvan hyvinvointi on mulle/meille tärkeintä.
Muuten täällä menee hyvin. Yritin tänää aamulla videokuvata mun mahaa, kun sintti mylläs kovasti ja vatsa heilu puolelta toiselle. No voitte arvata miten kävi? Kun painoin ”nauhota” se hytkyminen loppu heti, kuin seinään! Okei, sintti ei vaan halua todistusaineistoa jäävän äidin puhelimeen hänen jumppahetkistään. L piti päätänsä mun masun päällä viikonloppuna ja sintti potkas äiskää korvaan oikein kovasti ja monta kertaa :D Nyt tästä on tullut jo tapa, että L kuuntelee vatsan läpi vauvaa ja sanoo ”potkases nyt” ja sit sieltä ne potkut taas tulee. On tää aika vaan mieletöntä.
Meidän synnytyssairaala järjestää synnytysvalmennukset ja pitäis varmaan sinnekkin kohta varata jo aikaa, jos vaikka tammikuun alussa sinne menis.
Mut ehkä mä nyt lopettelen, hyvää alkanutta viikkoa.
Edelliseen postaukseen viitaten, mä olen nyt saikulla ollu muutaman päivän. Huomenna jälleen neuvolalääkäri ja katotaan, että mitä hän mulle kirjottelee.
Viime viikolla töissä kun olin kollegani kanssa vuodepessyt reilu 100kg painavan ihmisen olin niin kipeä! Vasempaan kylkeen sattui ja en pystynyt kuin istumaan ja siinä hetkessä totesin, että ei tää työ vaan oikeesti enää ole mulle hyväksi. Vanhustyö on oikeesti hullunraskasta, eikä meitä ole vuorossa kuin kaksi hoitajaa ja mä en voi vaatia, että mun arvokkaat työkamut juoksee mun istuessa, se vaan ei ole okein. Reilu 5viikkoa olis töitä edessä, mutta mä veikkaan, että N:n työt on taputeltu nyt.
Silti mä koen jotenkin syyllisyyttä siitä, että en mene töihin? Mutta sitten taas raskausaika on niin ainutlaatuista ja tää saattaa olla mun eka ja vika kerta kun saan kokea tän kaiken, töitä mä kerkeen tekemään vielä montakymmentä vuotta! Vauvan hyvinvointi on mulle/meille tärkeintä.
Muuten täällä menee hyvin. Yritin tänää aamulla videokuvata mun mahaa, kun sintti mylläs kovasti ja vatsa heilu puolelta toiselle. No voitte arvata miten kävi? Kun painoin ”nauhota” se hytkyminen loppu heti, kuin seinään! Okei, sintti ei vaan halua todistusaineistoa jäävän äidin puhelimeen hänen jumppahetkistään. L piti päätänsä mun masun päällä viikonloppuna ja sintti potkas äiskää korvaan oikein kovasti ja monta kertaa :D Nyt tästä on tullut jo tapa, että L kuuntelee vatsan läpi vauvaa ja sanoo ”potkases nyt” ja sit sieltä ne potkut taas tulee. On tää aika vaan mieletöntä.
Meidän synnytyssairaala järjestää synnytysvalmennukset ja pitäis varmaan sinnekkin kohta varata jo aikaa, jos vaikka tammikuun alussa sinne menis.
Mut ehkä mä nyt lopettelen, hyvää alkanutta viikkoa.
tiistai 28. marraskuuta 2017
27+1
Heippa taas. Eilen oli jälleen neuvola. Hb laskee, edelleen kuitenkin 120. Vauva tällä hetkellä poikittain masussa eli pää on oikenpuolen lantionluunkohdalla ja jalat heiluu vasemmalla puolella ylävatsalla, muoto muistuttaa ehkä j-kirjainta :D Neuvolassa hoitaja toivoi, että rv33 jäätäis jo pää alaspäin ihmettelemään, eikä hirveästi enää pyörittäis ympäri. Tää on kyllä sellanen vauhtimimmi kun sille päälle sattuu. Viime pe ja la tää vauva oli kyllä tosi hiljanen, liikkui tosi vähän. Melki jo pelästyin, mutta ehkä hän oli juuri muuttamassa asentoaan tohon jännään suuntaan, että potkut oli menossa lähinnä selkäänpäin? Sykkeet neuvolassa vauvalla 150+ eli ei ainakaan niiden perusteella mitään hätää ole ja kun ne liikkeet ovat taas jälleen ihan normaalit. Vatsa kasvaa... ja kasvaa. <3
Rupean olemaan jo tosi väsynyt ja iltavuorojen jälkeen olen aina kipeä mm. selästä. Töissä eräs toinen nainen jäi jo pitkälle saikulle väsymyksen vuoksi (tehdään eri töitä, hän on siivouspuolen pomo, toisinaan tekee meillä kenttätöitä, eli siivoaa vanhusten huoneita) ja itse sitten olen taas hoitaja. Hän on mua kaks päivää ”jäljessä”. Olin jotenkin järkyttynyt/ihmeissäni, että voiko oikeesti väsymyksen vuoksi jäädä jo pois. Mä taistelen hereillä pysymisen kanssa ja fyysisesti rupean olemaan jo äärirajoilla, yöllä olo normalisoituu, mutta koska munkin on aika jäädä pois? Ehkä pian. Yritän vielä sinnitellä, mutta kohta ehkä on jo aika luovuttaa.
Vauvanvaatteita ollaan pikkuhiljaa ruvettu pesemään. Ja tulipahan hyödynnettyä black friday-tarjous itkarista. Meille saapuu neonate-merkkinen itkari, digitaalisella näytöllä tietenkin ;) oon tutustunut tähän jo naapureilla ja päätin jo kesällä, että meille noi tulee, jos koskaan ikinä raskaus on niin pitkällä, että sellainen mahtuu jo ostoslistalle.
Nytpä ei sit kai muuta tälläerää. Mä haluisin jo ton pienen ihmisen tälle puolen maailmaa. Toisaalta aika on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta taas hitaasti. Ja sit ku mä mietin nyt tarkemmin, niin kohtahan alkaa jo vika kolmannes. Raskauden vikaspurtti.
Alempana nyt tämän hetkistä masun kasvua.
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
Raskauden ihanuuksia
Ihan ekaks mä haluan korostaa, että OLEN ONNELLINEN raskaudesta, mutta aattelin tehdä nyt tämmösen ei niin ihania asioita postauksen.
- mun rinnat ovat kasvaneet kaksi kuppikokoa raskauden aikana. Ja arvet rinnoissa ovat tätä myöden valtavat ja syvät! Ja olen kyllä öljynnyt niitä weledan öljyllä päivittäin, mutta siitä ei ole ollut mitään hyötyä.
- suonikohjut. Mun oikeassa jalassa on aina ollut pikkusuonikohju, mutta raskauden myötä se on päässy valloilleen. Tukisukat omistan, mutta mä oon jotenkin niin laiska niitä käyttämään, koska kumartuminen alkaa olla jo hankalaa, on normi sukat helpompi laittaa nopeasti jalkaan.
- kävin neuvolalääkärissä kellari osaston paineentunteesta eilen. En ole oikein itse tonne kellariin enää nähnyt, mutta sen tiesin jo että se ei ole enää sellainen kuin ennen näin käsituntumalla :D Niin... mulla on suonikohjut myös häppäreissä. Voi ku kiva! Tuntuu välillä siltä ku koko lötterö lentäis lattialle tai pissalla käydessä pönttöön. Tää vaiva vaan pahenee mitä enemmän vauva kasvaa, mut synnytyksen jälkeen ongelman pitäis normalisoitua.
- vauva potkii kovasti ja liikkeistä olen enemmän kun onnellinen, ihanaa että hän jo muistuttaa äitejä läsnäolollaan potkimalla hurjasti masussa... myös öisin kun tää odottavamamma haluis nukkua. Mä oon alkanut nyt väsymään ihan kamalasti (en siis potkimiseen) mutta tää väsymys on jo inhottavaa ja tää on pahempaa ku alkuraskaudessa. Ens maanantaina on neuvola, Hb on kyl pakko mitata.
- vatsa on kasvanut ja näiden pirulaisten tiesin saapuvan ennemmin tai myöhemmin. Raskausarvet vatsassa! Ovat vielä kovin hentoja, mutta ne näkyvät jo. Ja sama homma ku ylempänä öljyän myös vatsani.
Tässä ehkä mun ainoat vaivat. Olen aika vähällä päässyt, ja suurinosa näistä on vaan kosmeettisia asioita ja että maailman parhain lahja/palkinto on meille saapumassa n.3kk päästä. Päivääkään en vaihtais pois! Tää kaikki on kokemisen arvoista ollut. :) <3
Terkuin. N ja yöhirmu sintti, jolle nyt uni maistuu kun on päivä rv26+2 :)
- mun rinnat ovat kasvaneet kaksi kuppikokoa raskauden aikana. Ja arvet rinnoissa ovat tätä myöden valtavat ja syvät! Ja olen kyllä öljynnyt niitä weledan öljyllä päivittäin, mutta siitä ei ole ollut mitään hyötyä.
- suonikohjut. Mun oikeassa jalassa on aina ollut pikkusuonikohju, mutta raskauden myötä se on päässy valloilleen. Tukisukat omistan, mutta mä oon jotenkin niin laiska niitä käyttämään, koska kumartuminen alkaa olla jo hankalaa, on normi sukat helpompi laittaa nopeasti jalkaan.
- kävin neuvolalääkärissä kellari osaston paineentunteesta eilen. En ole oikein itse tonne kellariin enää nähnyt, mutta sen tiesin jo että se ei ole enää sellainen kuin ennen näin käsituntumalla :D Niin... mulla on suonikohjut myös häppäreissä. Voi ku kiva! Tuntuu välillä siltä ku koko lötterö lentäis lattialle tai pissalla käydessä pönttöön. Tää vaiva vaan pahenee mitä enemmän vauva kasvaa, mut synnytyksen jälkeen ongelman pitäis normalisoitua.
- vauva potkii kovasti ja liikkeistä olen enemmän kun onnellinen, ihanaa että hän jo muistuttaa äitejä läsnäolollaan potkimalla hurjasti masussa... myös öisin kun tää odottavamamma haluis nukkua. Mä oon alkanut nyt väsymään ihan kamalasti (en siis potkimiseen) mutta tää väsymys on jo inhottavaa ja tää on pahempaa ku alkuraskaudessa. Ens maanantaina on neuvola, Hb on kyl pakko mitata.
- vatsa on kasvanut ja näiden pirulaisten tiesin saapuvan ennemmin tai myöhemmin. Raskausarvet vatsassa! Ovat vielä kovin hentoja, mutta ne näkyvät jo. Ja sama homma ku ylempänä öljyän myös vatsani.
Tässä ehkä mun ainoat vaivat. Olen aika vähällä päässyt, ja suurinosa näistä on vaan kosmeettisia asioita ja että maailman parhain lahja/palkinto on meille saapumassa n.3kk päästä. Päivääkään en vaihtais pois! Tää kaikki on kokemisen arvoista ollut. :) <3
Terkuin. N ja yöhirmu sintti, jolle nyt uni maistuu kun on päivä rv26+2 :)
keskiviikko 15. marraskuuta 2017
Raskauskuplasta päivää
Tänne on koitiutunut viikko sitten tuo ihanaakin ihanempi äitiyspakkaus! Pari värivirheellistä vaatetta sieltä löysin, mut ne ei oo niin pahat, että eikö meidän Sintti niitä voisi käyttää. Joten tää on se syy miksi en jaksa reklata asiasta (ollaan aina niin huonoja valittamaan mistään!)
Sintti monottaa välillä niin kovaa ja tuntuu siltä, että hän tulee vatsasta läpi just eikä melkein. Välillä on hiljaisempia päiviä. Edessä oleva istukka myös välillä vaimentaa varmasti potkuja. Ja toiseks tilaahan on vielä liikkua, vaikka suurimmaksi osaksi hän köllöttää oikealla puolella, koska jos esim. Yskäsen on monesti maha siltä puolen koholla ja luonnottoman muotonen :D ja sit välillä juuri tuolta puolelta olen tuntenutkin jonkun hänen ruumiinosaan ja kun silitellään sitä, Sintti lähtee karkuun. Mammojen muru, tuitui <3
Sokerirasitus oli toissapäivänä ja meni muuten todella hyvin! Ei tullu yhtää huono olo, ainoastaan haaveilin jäätävän suuresta kannullisesta kylmää vettä! Eli jano oli kova. Mutta ei se sokerilitku mitä piti juoda ollu kauheen hyvää, yök! Arvot katoin omakannasta ja nekin näytti hyvältä, ei radi diagnoosia ole luvassa.
Hassu sattuma oli sielä käytävällä istuessa. Joskus klo.8 jälkee mun ohi käveli nainen. Sit se sama nainen oli kävelemässä taas mun ohi ja pysähty huudahtaen ”herranjumala sä istut täällä vieläkin, tarviitko sä apua, onko sulla kaikki hyvin” ja vihdoin kun sain suun vuoron, totesin vaan et ”nou hätä, oon sokerirasituksessa ja tää kestää kaks tuntia” :D hahaha! Voi toista, toinen oli huolissaan. Ja tosiaan selventäen. Meillä ei rasituksen ajaksi saanut omaa huonetta, vaan käytävällä piti istua.
Apua, kello rientää! Munhan täytyy valmistautua hampitohtorille, peukut pystyyn et mä en oksenna!
Sintti monottaa välillä niin kovaa ja tuntuu siltä, että hän tulee vatsasta läpi just eikä melkein. Välillä on hiljaisempia päiviä. Edessä oleva istukka myös välillä vaimentaa varmasti potkuja. Ja toiseks tilaahan on vielä liikkua, vaikka suurimmaksi osaksi hän köllöttää oikealla puolella, koska jos esim. Yskäsen on monesti maha siltä puolen koholla ja luonnottoman muotonen :D ja sit välillä juuri tuolta puolelta olen tuntenutkin jonkun hänen ruumiinosaan ja kun silitellään sitä, Sintti lähtee karkuun. Mammojen muru, tuitui <3
Sokerirasitus oli toissapäivänä ja meni muuten todella hyvin! Ei tullu yhtää huono olo, ainoastaan haaveilin jäätävän suuresta kannullisesta kylmää vettä! Eli jano oli kova. Mutta ei se sokerilitku mitä piti juoda ollu kauheen hyvää, yök! Arvot katoin omakannasta ja nekin näytti hyvältä, ei radi diagnoosia ole luvassa.
Hassu sattuma oli sielä käytävällä istuessa. Joskus klo.8 jälkee mun ohi käveli nainen. Sit se sama nainen oli kävelemässä taas mun ohi ja pysähty huudahtaen ”herranjumala sä istut täällä vieläkin, tarviitko sä apua, onko sulla kaikki hyvin” ja vihdoin kun sain suun vuoron, totesin vaan et ”nou hätä, oon sokerirasituksessa ja tää kestää kaks tuntia” :D hahaha! Voi toista, toinen oli huolissaan. Ja tosiaan selventäen. Meillä ei rasituksen ajaksi saanut omaa huonetta, vaan käytävällä piti istua.
Apua, kello rientää! Munhan täytyy valmistautua hampitohtorille, peukut pystyyn et mä en oksenna!
perjantai 10. marraskuuta 2017
Vinkkejä tulevaisuudelle....
Jokainen varsinkin esikoistaan odottava äiti saa jos minkälaista neuvoa/vinkkiä mitä lapsen kanssa se elämä sit todellisuudessa on. Huvittavia lauseita joita olen tähän mennessä kuullut:
- Kyllä sä sit huomaat ettei se elämä niin herkkua sen pienen lapsen kanssa ole
(Joo ei varmaan kokoajan, kun se väsymys iskee, mutta silti en jaksa ajatella tulevaisuutta negatiivisesta näkökulmasta)
- On ihana N katsella/ seurata sun raskautta, kun sulla ei oo mitään hajua mitä on luvassa
(Joo, olet osittain oikeassa enhän mä vielä tiedä vanhemmuudesta mitään, mut hei kyllä mä opin. Äitiyteen/vanhemmuuteen kasvetaan)
-Nauttikaa nyt, kohta se oma elämä sit päättyy
(Tää on asia, et mun veri kiehuu. Joo kahdestaan ei lähdetä enää syömään tuosta noin vain. Meillä on onneksi aika kiva tukiverkko jos halutaan käydä kaksin syömässä ja vaalia/hoitaa meidän avioliittoa. Niin ja oikeesti mihin se oma elämä päättyy? Asenne kysymyksiä? Tää lapsi on niiiin toivottu, että tulevaisuudessa varmasti halutaan touhuta paljon kolmistaan)
- Muistakaa, kun teillä on niitä eläimiä, niitä ei saa unohtaa
(Ei ikinä! Meidän karvalapset on tärkeitä!! Niin tärkeitä, aina! <3)
- (tää henkilö ei tiennyt et puolisoni on nainen ja odottaa omaa lasta siinä missä kunnon isäkin) Joo ainahan sitä toivoa saa, että se mies siihen lapsen hoitoon osallistuu, hahahaaha ei se meillä niin mennyt enkä sille tohelolle olisi edes uskaltanut jättää lasta hetkeksikään
(No mulla nyt ei vaan tule olemaan tätä ongelmaa. Mutta esimerkiksi. Mun isä oli eläessään juuri tämmönen ”tohelo” siis ihan oikeesti! Hoisi mua kuulemma joskus yhden äidin iltavuoron ajan ja kun äiti oli tullut töistä, kysyi hän isältäni ”hei, mitä ruokaa sä teit?” Isä oli vastannut ”en mitään, kun MULLA ei ollu nälkä” olin ollut kai syömättä sitten sen iltavuoron ajan. Äiti suuttui isälle että ei häntä kiinnosta onko isälläni ollut nälkä vai ei, mutta lapsen ruokailut kiinnostaa, se on ainut asia mitä muistan tapahtuneesta)
Tässä nyt on ehkä muutama esimerkki. Ainiin sithän on näitä ruokavalio vinkkejä ”kyllä minä söin maksakastiketta kun odotin lastani!” Okei sä söit, nyt on erilaiset suositukset ja mä en syö, pärjään ilmankin. Sit joskus aika alkuraskaudessa tai sen ekan kolmanneksen lopulla laitoin töissä suolakurkkua leipäni päälle ja siihen kohta yks tuumas ”noi on kyl niin suolasia, et ei varmaan oo kauheen turvallista syödä ja tulee turvotustakin” AAAAAAAARRRRGGGHH! Taisin vaan tokasta v-käyrän noustessa, kun mikäkin teini ”ihan sama, syön silti!”
Mut onneks näitä neuvoja ei oo enää tullu :D
No nythän mulla tulee mieleen vaikka mitä!”älä säkään sit suostu vauvan kääntöyritykseen jos sun lapsi on perätilassa loppuvaiheessa, en minäkään suostunut ”
Meinasin tähän vastata, että ”mä en kyllä hyppää kaivoon jos sä niin pyydät”, mutta taisin vaan vastata, että ”katotaan sit tollasia asioita lähempänä” :)
No, nyt teidän vuoro! Antakaa palaa! :)
- Kyllä sä sit huomaat ettei se elämä niin herkkua sen pienen lapsen kanssa ole
(Joo ei varmaan kokoajan, kun se väsymys iskee, mutta silti en jaksa ajatella tulevaisuutta negatiivisesta näkökulmasta)
- On ihana N katsella/ seurata sun raskautta, kun sulla ei oo mitään hajua mitä on luvassa
(Joo, olet osittain oikeassa enhän mä vielä tiedä vanhemmuudesta mitään, mut hei kyllä mä opin. Äitiyteen/vanhemmuuteen kasvetaan)
-Nauttikaa nyt, kohta se oma elämä sit päättyy
(Tää on asia, et mun veri kiehuu. Joo kahdestaan ei lähdetä enää syömään tuosta noin vain. Meillä on onneksi aika kiva tukiverkko jos halutaan käydä kaksin syömässä ja vaalia/hoitaa meidän avioliittoa. Niin ja oikeesti mihin se oma elämä päättyy? Asenne kysymyksiä? Tää lapsi on niiiin toivottu, että tulevaisuudessa varmasti halutaan touhuta paljon kolmistaan)
- Muistakaa, kun teillä on niitä eläimiä, niitä ei saa unohtaa
(Ei ikinä! Meidän karvalapset on tärkeitä!! Niin tärkeitä, aina! <3)
- (tää henkilö ei tiennyt et puolisoni on nainen ja odottaa omaa lasta siinä missä kunnon isäkin) Joo ainahan sitä toivoa saa, että se mies siihen lapsen hoitoon osallistuu, hahahaaha ei se meillä niin mennyt enkä sille tohelolle olisi edes uskaltanut jättää lasta hetkeksikään
(No mulla nyt ei vaan tule olemaan tätä ongelmaa. Mutta esimerkiksi. Mun isä oli eläessään juuri tämmönen ”tohelo” siis ihan oikeesti! Hoisi mua kuulemma joskus yhden äidin iltavuoron ajan ja kun äiti oli tullut töistä, kysyi hän isältäni ”hei, mitä ruokaa sä teit?” Isä oli vastannut ”en mitään, kun MULLA ei ollu nälkä” olin ollut kai syömättä sitten sen iltavuoron ajan. Äiti suuttui isälle että ei häntä kiinnosta onko isälläni ollut nälkä vai ei, mutta lapsen ruokailut kiinnostaa, se on ainut asia mitä muistan tapahtuneesta)
Tässä nyt on ehkä muutama esimerkki. Ainiin sithän on näitä ruokavalio vinkkejä ”kyllä minä söin maksakastiketta kun odotin lastani!” Okei sä söit, nyt on erilaiset suositukset ja mä en syö, pärjään ilmankin. Sit joskus aika alkuraskaudessa tai sen ekan kolmanneksen lopulla laitoin töissä suolakurkkua leipäni päälle ja siihen kohta yks tuumas ”noi on kyl niin suolasia, et ei varmaan oo kauheen turvallista syödä ja tulee turvotustakin” AAAAAAAARRRRGGGHH! Taisin vaan tokasta v-käyrän noustessa, kun mikäkin teini ”ihan sama, syön silti!”
Mut onneks näitä neuvoja ei oo enää tullu :D
No nythän mulla tulee mieleen vaikka mitä!”älä säkään sit suostu vauvan kääntöyritykseen jos sun lapsi on perätilassa loppuvaiheessa, en minäkään suostunut ”
Meinasin tähän vastata, että ”mä en kyllä hyppää kaivoon jos sä niin pyydät”, mutta taisin vaan vastata, että ”katotaan sit tollasia asioita lähempänä” :)
No, nyt teidän vuoro! Antakaa palaa! :)
maanantai 6. marraskuuta 2017
Pelastakaa lapset ry
Perheensisäisestä adoptiosta on otettu nyt enemmän selvää.
Lähin pelastakaa lapset ry:n toimipiste on meistä 60km säteellä, noh sitten ajellaan sinne perheenä.
Lapsen synnyttyä 2käyntiä on sinne ajelua ja yhden kotikäynnin tulevat meille myös tekemään.
Meidän kunnalla on maksusitoumus kyseisen puljun kanssa, joten meidän osalta adoptioneuvonta on ilmainen.
Saatiin lappuja esitäytettäviksi, mut eipä noita voi lähettää ennen lapsen syntymää. Tarvii odotella, että sintille voi hakea oman virkatodistuksen. Ja samalla haetaan sit L:n virkatodistus.
Mä en tiedä, mut musta tuntuu jo nyt et meillä menee ainakin se puoli vuotta koko hommassa, ei tää kuukaudessa todellakaan ole ohi.
Ollaan varmaan ainut naispari jota tää asia oikeesti itkettää.
Sit on hassua, että kysytään tulotietoja, sen takia että eihän ns. tavallista perheiltäkä kysytä. Ei siinä kyllä meillä tuloja on. Omalta kohdaltani mietin kirjoitanko tohon tukien määrän/kk vai tämän hetkisen palkan/kk. Sit kysyttiin muun omaisuuden suuruutta. Kerrankin tähän perinnön vuoksi voi jotain kirjoittaakkin :D Mut tää yks kysymys oli ärsyttävä L:n puolesta ”miksi haluatte adoptoida puolisonne lapsen?”
Kyseinen paperi on varmasti käytössä myös erilaisissa adoptiotilanteissa (heterot), mut nyt ajattelen itsekkäästi vain meitä. Niin vastaus on selvä hyvin lyhyesti.
Mutta niin se vain on, että nyt täytyy laittaa asia muhimaan lapsen syntymään asti, kun mitään ei voi tehdä ennen sitä.
La:han on jäljellä 16viikkoa, vaan!!
Terkuin N & sintti rv24+0
Lähin pelastakaa lapset ry:n toimipiste on meistä 60km säteellä, noh sitten ajellaan sinne perheenä.
Lapsen synnyttyä 2käyntiä on sinne ajelua ja yhden kotikäynnin tulevat meille myös tekemään.
Meidän kunnalla on maksusitoumus kyseisen puljun kanssa, joten meidän osalta adoptioneuvonta on ilmainen.
Saatiin lappuja esitäytettäviksi, mut eipä noita voi lähettää ennen lapsen syntymää. Tarvii odotella, että sintille voi hakea oman virkatodistuksen. Ja samalla haetaan sit L:n virkatodistus.
Mä en tiedä, mut musta tuntuu jo nyt et meillä menee ainakin se puoli vuotta koko hommassa, ei tää kuukaudessa todellakaan ole ohi.
Ollaan varmaan ainut naispari jota tää asia oikeesti itkettää.
Sit on hassua, että kysytään tulotietoja, sen takia että eihän ns. tavallista perheiltäkä kysytä. Ei siinä kyllä meillä tuloja on. Omalta kohdaltani mietin kirjoitanko tohon tukien määrän/kk vai tämän hetkisen palkan/kk. Sit kysyttiin muun omaisuuden suuruutta. Kerrankin tähän perinnön vuoksi voi jotain kirjoittaakkin :D Mut tää yks kysymys oli ärsyttävä L:n puolesta ”miksi haluatte adoptoida puolisonne lapsen?”
Kyseinen paperi on varmasti käytössä myös erilaisissa adoptiotilanteissa (heterot), mut nyt ajattelen itsekkäästi vain meitä. Niin vastaus on selvä hyvin lyhyesti.
Mutta niin se vain on, että nyt täytyy laittaa asia muhimaan lapsen syntymään asti, kun mitään ei voi tehdä ennen sitä.
La:han on jäljellä 16viikkoa, vaan!!
Terkuin N & sintti rv24+0
tiistai 31. lokakuuta 2017
Kelaneuvola
Ihan ekana, hengissä ollaan! Lanzaroten loma meni mainiosti, lämpöä oli joka päivä 25-30 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta! Oooh, me ollaan niin kesäihmisiä. Mua jännitti kovasti, et miltä lentäminen tuntuu raskaana ja tuleeko mulle supistuksia, mut mitään ei onneks tullu eikä mitään muitakaan ongelmia. Meille ei oikein mitään turistiripuliakaan tullut, huh! :D
Matkakuume jäi päälle ja ehkä me joku matka varaillaankin sitten ens vuoden lopulle, kun sintti on syntynyt :) <3
Tänään oli sitten vuorossa heti neuvola, jossa käytiin kela-asiat läpi :) äitiysavustus otetaan pakkauksena. Hakemuksenkin tästä jo teinkin. Uskomatonta, että me vihdoinkin ollaan saamassa tuo pakkaus ja tuo pieni ihminen on meille oikeasti tulossa! Aina mä jaksan tätä hehkuttaa, mutta hitto mä olen onnellinen! Lapsilisät yms. rahahakemukset teen sitten kun palaan töihin jälleen ylihuomenna, kun on muutama asia mitä pitää kysyä esimieheltä, ennenkuin voin nuo hakemukset kelaan tehdä.
Hb on alkanut mulla nyt laskemaan (mutta se oli edelleenkin vielä 130, mut mulla ei oo koskaan ollu noin matala). Ensimmäinen sf-mitta otettiin ja se oli nyt 22cm :) eli ihan normaalikäyrällä mennään, mutta hieman lähempänä yläkäyrää.
Sokerirasitus. Niin... tää oli asia josta luulin selviäväni, siis tarkoitan ettei mun tarvi sinne mennä (oon 24v), mutta neukkutäti sanoikin yllättäen ”hei mä en oo tainnu sulle puhua sokerirasituksesta!” Joo ei ollu, mut eipä se mitään, nyt sinne sitten mennään :) En mä sitä kyllä jännitä, kun ei mulla enää oo oikein mitään pahoinvointeja. Aikaa yritän saada ensiviikolle.
Vauva potkii päivittäin ja se on niin muru! <3
Olikohan mulla muuta asiaa, hmmm.. no sitten tehdään uus postaus!
Terkuin. N & sintti rv23+1 <3
Matkakuume jäi päälle ja ehkä me joku matka varaillaankin sitten ens vuoden lopulle, kun sintti on syntynyt :) <3
Tänään oli sitten vuorossa heti neuvola, jossa käytiin kela-asiat läpi :) äitiysavustus otetaan pakkauksena. Hakemuksenkin tästä jo teinkin. Uskomatonta, että me vihdoinkin ollaan saamassa tuo pakkaus ja tuo pieni ihminen on meille oikeasti tulossa! Aina mä jaksan tätä hehkuttaa, mutta hitto mä olen onnellinen! Lapsilisät yms. rahahakemukset teen sitten kun palaan töihin jälleen ylihuomenna, kun on muutama asia mitä pitää kysyä esimieheltä, ennenkuin voin nuo hakemukset kelaan tehdä.
Hb on alkanut mulla nyt laskemaan (mutta se oli edelleenkin vielä 130, mut mulla ei oo koskaan ollu noin matala). Ensimmäinen sf-mitta otettiin ja se oli nyt 22cm :) eli ihan normaalikäyrällä mennään, mutta hieman lähempänä yläkäyrää.
Sokerirasitus. Niin... tää oli asia josta luulin selviäväni, siis tarkoitan ettei mun tarvi sinne mennä (oon 24v), mutta neukkutäti sanoikin yllättäen ”hei mä en oo tainnu sulle puhua sokerirasituksesta!” Joo ei ollu, mut eipä se mitään, nyt sinne sitten mennään :) En mä sitä kyllä jännitä, kun ei mulla enää oo oikein mitään pahoinvointeja. Aikaa yritän saada ensiviikolle.
Vauva potkii päivittäin ja se on niin muru! <3
Olikohan mulla muuta asiaa, hmmm.. no sitten tehdään uus postaus!
Terkuin. N & sintti rv23+1 <3
perjantai 20. lokakuuta 2017
21+4
Aattelin tämmöiset pikaiset kuulumiset tähän väliin kirjoitella.
Mulla on flunssa edelleen päällä, mutta rupee jo pikkuhiljaa helpottamaan. Oon ollu tän viikon ihan suosiolla saikulla. :) Maanantaina klo.7.15 meidän lentokone lähtee kohti kanarian saaria, ihana päästä näkemään aurinkoa!
Sintti potkuttelee jo kovasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. On se jo niin rakas pieni <3
Mutta myös aivan järkyttävä närästys on tullu mun kaveriks. En puhu mistään polttavasta tunteesta vaan aivan infernaalisesta kivusta! Kipua jos kuvailen: Se tuntuu siltä, kun juo esim. vettä ja epähuomiossa nielaset ilmaa samalla. Aaaiii! Se sattuu. Ja niin sattuu tää närästyskin. Koko pallea kipuilee rintakehää myöden säteillen samalla leukaan asti! :(
31.10 on neuvola ja aion vaatia kunnon närästyslääkkeet, koska tää närästyskohtaus alkaa olee jo päivittäistä ja saattaa tulla useasti. Sipulia en voi enää syödä tai kahvia! Taitaa meidän vauvalle tulla supertuuhea tukka, kunnon peikkotyttö <3
Ja sit vähän kuvia.....
Ylempi kuva on otettu pari päivää sitten, kun flunssaisena kotona hilluin. Alemmalla kuvalla tulimme julkisesti ulos ”raskauskaapista” <3
maanantai 16. lokakuuta 2017
Rakenneultra
Tänään oli se päivä, jota oltiin odotettu. Tämä ultra kertoisi onko kaikki todellakin hyvin.
Äitiyspoliklinikan aulassa odoteltiin jännittyneinä ja mä pidin käsissä neuvolakorttia, joka oli ihan märkä, koska mun kädet hikos jännityksestä niin paljon!! Vastaanotolle päästiin reilu 5min myöhässä. Kätilö kyseli kuulumiset ja sitten eikun pöydälle.
Meiän Sintti oli kasvanut huimasti! Ultrassa hän kaiveli nenää ja laitto sit sormet suuhun, hahaha :D Kätilökin nauro miltei vedet silmissä, meidän vauva on aika hauska! <3
Mutta mikä tärkeintä, kaikki oli niinkuin pitää!! Vauvan painoarvio oli nyt 389grammaa, lähennellään pikkuhiljaa voipaketin painoa.
Niin ja se sukupuoli. Aluks aateltiin, et halutaan pitää asia omana tietona, mutta jotenkin meille tuli sellanen olo, et halutaankin kertoa. Sukupuoli oli selvä, ei epäilystäkään, näin totes kätilökin. Meidän pieni Sintti on TYTTÖ! ❤️
Näin tämä nyt lyhykäisyydessään. Ollaan niin onnellisia, että kaikki oli hyvin. Ainut harmi tässä tänään on se, et mulla alko syysflunssa :(
torstai 12. lokakuuta 2017
Vakuutukset kuntoon
Rakenneultra on muutaman päivän päästä ja maanantaista alkaen mun ymmärtääkseni meidän vauva on oikeasti hän. Hän on henkilö. Oikea ihminen. Hänellä on oikeus omaan nimeen. Sanokaa jos olen väärässä! :)
Meidän Espanjan matkakin on reilu viikon päästä. Yksi tärkein matkalle saatava asia on vakuutus. Minulle, vaimolle ja etenkin Sintille. Pitkään katsottiin netistä, että mikä olisikaan hyvä vakuutus, koska nyt halutaan mulle ja vauvalle vakuutuksien jaguaari. Kannan meille tärkeintä asiaa sisälläni ja haluan/halutaan, että vakuutus on kattava. Vaimoa tietenkään unohtamatta.
Loppujen lopuksi pankin kanssa keskusteltuamme päätettiin, että otetaan matkavakuutus op:sta. Minulle oma ja maanantaista eteenpäin rakenneultran jälkeen Sintti saa oman matkavakuutuksen. Tarjous lähetettiin mun s-postiin ja meidän mielestä se on hyvä :)
Ja samalla kerralla, kun tehdään diili matkavakuutuksesta, on myös vauvavakuutuksen aika. Se me päädyttiin myöskin ottamaan op:sta, koska se on nyt vuoden ilmainen, wuhuu! Säästöä.
Kaikki nää sopimukset tehdään tiistaina.
Tää vauvanodotus on nyt niin konkreettista, meidän vauva saa omat vakuutukset :’D näissä hormoonihuuruissa sekin on niin söpöä! Mutta oikeasti ennenkaikkea tärkeää!
Tänään saan kylään kaverin lapsineen, täytyy fiksata koti taaperokuntoon :D
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ps. Sintti on alkanut nyt välillä potkimaan. L tuntee ne potkut myös ajoittain vatsan päältä, mutta aika usein kun pyydän L:n laittamaan kätensä mun vatsan päälle, Sintti hiljenee. Oikee velmuilija <3
Mutta kyllä onneksi niitä täysosumia on hänen kätensä päässyt kokemaan. L on myös silminnähden iloinen ja konkretisoituu hänellekin mun vatsan kasvun lisäks, et siellä on joku <3
Meidän Espanjan matkakin on reilu viikon päästä. Yksi tärkein matkalle saatava asia on vakuutus. Minulle, vaimolle ja etenkin Sintille. Pitkään katsottiin netistä, että mikä olisikaan hyvä vakuutus, koska nyt halutaan mulle ja vauvalle vakuutuksien jaguaari. Kannan meille tärkeintä asiaa sisälläni ja haluan/halutaan, että vakuutus on kattava. Vaimoa tietenkään unohtamatta.
Loppujen lopuksi pankin kanssa keskusteltuamme päätettiin, että otetaan matkavakuutus op:sta. Minulle oma ja maanantaista eteenpäin rakenneultran jälkeen Sintti saa oman matkavakuutuksen. Tarjous lähetettiin mun s-postiin ja meidän mielestä se on hyvä :)
Ja samalla kerralla, kun tehdään diili matkavakuutuksesta, on myös vauvavakuutuksen aika. Se me päädyttiin myöskin ottamaan op:sta, koska se on nyt vuoden ilmainen, wuhuu! Säästöä.
Kaikki nää sopimukset tehdään tiistaina.
Tää vauvanodotus on nyt niin konkreettista, meidän vauva saa omat vakuutukset :’D näissä hormoonihuuruissa sekin on niin söpöä! Mutta oikeasti ennenkaikkea tärkeää!
Tänään saan kylään kaverin lapsineen, täytyy fiksata koti taaperokuntoon :D
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ps. Sintti on alkanut nyt välillä potkimaan. L tuntee ne potkut myös ajoittain vatsan päältä, mutta aika usein kun pyydän L:n laittamaan kätensä mun vatsan päälle, Sintti hiljenee. Oikee velmuilija <3
Mutta kyllä onneksi niitä täysosumia on hänen kätensä päässyt kokemaan. L on myös silminnähden iloinen ja konkretisoituu hänellekin mun vatsan kasvun lisäks, et siellä on joku <3
sunnuntai 8. lokakuuta 2017
50%
Tänään alkoi rv21 (20+0 - 20+6), eli se olis puoliväli saavutettu, wau!!!
Mihin tää aika menee? Tää eka puolikaskin on mennyt kuin siivillä ja loppu tulee menemään varmasti myös yhtä lujaa. Eilen illalla puhuttiin, et aina saa mennä nukkumaan, koska päivät on niin hujauksessa ohi.
Liikkeet ovat vieläkin heikkoja, mutta dopplerilla (joo nyt se uus on tullut <3) kuulee kuinka toi sintti potkii hurjasti, eiköhän liikkeet pian vahvistu.
Vatsa kasvaa aika hurjaa vauhtia. Töissä viime viikon lopussa erään vanhainkodin asukkaan omainen höpötteli mulle niitänäitä, kunnes yht’äkkiä huudahti ja osoitti sormella vatsaani ”Ai sulla on tollanen odotus!!” Hiukan hämmennyin ja vastasin vaan ”joo, onneksi”. Toisen asukkaan omainen jutusteli myös minulle ja silmät kohdistui keskustelun lomassa vatsani seudulle, mutta hän ei kyllä mitään maininnut. Jotenkin hurjaa, että tää raskaus nyt oikeasti näkyy, en voi enää ”salailla” asiaa omaisilta.
Ja mitä tähän aamuun tulee. Katsoin aamulla itseäni peilistä ja silmät kiinnittyivät vasemman rinnan kohdalle, pari ihmeellistä kuivunutta läikkää yöpaidassa, tsekkaus yöpaidan alle.... hitto sehän on maitoa!! Minusta on tullut yön aikana maitoa, loppu röhnä oli kuivuneena nänninpäässä :D L:lle hihkasin ”tuus kattoo” ja tätä hihittelimme kuin pikkulapset, on tää vaan niin jännää <3
Rakenneultraan on viikko!! Miten jaksan odottaa?? :)
Mutta nyt, hyvää alkanutta viikkoa! ❤️
torstai 5. lokakuuta 2017
Dopplerkiintymys
Niin siinä kuitenkin nyt kävi, että tohon kotidoppleriin olen koukussa. En pysty olemaan ilman sitä, koska se luo mulle turvaa tähän raskauteen. Lainadoppler on sanonut nyt itsensä irti ja oli PAKKO ostaa oma. Se on vielä postissa matkalla. Meinaan olla jo hermoraunio. :((( voi kun se tulis pian. Ja voi kun tuntisin liikkeitä edes joka päivä :((( Miksi raskauden etenemiseen luottaminen on hankalaa? Niinkuin jo viimeks neuvolassa puhuttiin, km:n pelko palaa mieleen aika ajoin ja se on ihan ok.
torstai 28. syyskuuta 2017
Neuvola nro3
Jee, tällä kertaa päästiin meidän omalle neuvolatädille. Hän on niin mukava! Samalla siellä oli myös harjoittelija, jonka tietenkin annettiin osallistua meidän käynnille.
Tällä kertaa taas katsottiin hemoglobiini ja olin aivan varma, että se on laskenut, mutta eipä oikeastaan, se oli nimittäin 142! No hyvä, että se on hyvä :)
Verenpaine tuttuun tapaan hieman alhainen, mutta ei pahasti. Pissanäyte ok.
Juteltiin hieman myös tästä mietityttäneestä adoptioasiasta ja hoitaja kertoi auttavansa niin paljon kuin pystyy ja kertoo ensi kerralla kenelle me soitetaan täällä meidän pikkukunnassa sitten kun aika on. Asia ei oikeestaan enää ”ahdista” kyllä kaikki selviää aikanaan. Hoitaja kertoi, että haluaa senkin takia auttaa meitä ja ottaa myös asioista itse selvää, koska olemme ensimmäinen naispari hänelle joidenka mukana saa olla näin alusta asti.
Dopplerilla kuunneltiin vauvan sykettä ja se pyörii siellä ~130 hujakoilla. Senttisintti jumppaili hulluna ja potki dopplerin (anturia?) sen minkä kerkesi.
Mun vahva tyttöolo alkaa muuttumaan muuten ehkä pojaksi :D tai ei miksikään. Pääasia, että hän syntyy! Rakenneultraan aikaa enää 16päivää!!
Tossa hieman masukuvaa eiliseltä! Eli 18+3
Mutta nyt ei mulla muuta! Terkuin onnellinen odottaja ja senttisintti rv18+4! <3
Tällä kertaa taas katsottiin hemoglobiini ja olin aivan varma, että se on laskenut, mutta eipä oikeastaan, se oli nimittäin 142! No hyvä, että se on hyvä :)
Verenpaine tuttuun tapaan hieman alhainen, mutta ei pahasti. Pissanäyte ok.
Juteltiin hieman myös tästä mietityttäneestä adoptioasiasta ja hoitaja kertoi auttavansa niin paljon kuin pystyy ja kertoo ensi kerralla kenelle me soitetaan täällä meidän pikkukunnassa sitten kun aika on. Asia ei oikeestaan enää ”ahdista” kyllä kaikki selviää aikanaan. Hoitaja kertoi, että haluaa senkin takia auttaa meitä ja ottaa myös asioista itse selvää, koska olemme ensimmäinen naispari hänelle joidenka mukana saa olla näin alusta asti.
Dopplerilla kuunneltiin vauvan sykettä ja se pyörii siellä ~130 hujakoilla. Senttisintti jumppaili hulluna ja potki dopplerin (anturia?) sen minkä kerkesi.
Mun vahva tyttöolo alkaa muuttumaan muuten ehkä pojaksi :D tai ei miksikään. Pääasia, että hän syntyy! Rakenneultraan aikaa enää 16päivää!!
Mutta nyt ei mulla muuta! Terkuin onnellinen odottaja ja senttisintti rv18+4! <3
maanantai 25. syyskuuta 2017
Yök, perheensisäinen adoptio
Multa usein kysytään, miten teidän kohdalla se adoptio etenee ja vastaukseni on ollut ”en oo vielä ottanut selvää, ei oo ihan vielä ajankohtaista”. No nyt puoliväli lähenee, eli tää rupee oikeesti olemaan ajankohtainen asia!
Hyi!! Tämä kamala, inhottava perheensisäinen adoptio, Argh!! Vihataan tätä molemmat. MIKSI oi MIKSI L:n täytyy adoptoida oma lapsi! Miksi meidän lapsella on oikeus vaan aluksi yhteen vanhempaan kun hän syntyy ja vasta myöhemmin kahteen. En oikein edes tiedä mitä tapahtuisi jos vaikka kuolisin synnytyksessä. Lähtisikö meidän lapsi ns. yleiseen jakoon ja L ei saisi tätä lasta itselleen? Olisiko hyvä mennä tekemään pankkiin testamentti. Hoitotahto omakannassa on jo kunnossa, mutta se ei kai ihan riitä? Apua!
Olen jotenkin hukassa, että mihin pitää ekaksi ottaa yhteyttä, koska voi ottaa? Vai vastako sitten projekti alkaa kun pää näkyy? Tää on inhottavaa! Erittäin epäoikeudenmukaista. Synnytyksen ja kotiutumisen jälkeen me ei päästä nauttimaan ihanasta perhe-elämästä täysin rinnoin, koska se adoptio asia pitää hoitaa. L:n ilmeisesti pitää todistella olevansa hyvä äiti, meidän kotiin tullaan katselemaan olosuhteita missä lapsi kasvaa. Mä koen tän kauheen loukkaavana asiana :(
Ei siinä, saa mellle tulla vaikka presidentti, mutta miksi sateenkaariparit joutuu tähän nöyryytykseen. Toki onhan niitä heteroperheitäkin, joissa esim. Nainen adoptoi miehensä edellisestä suhteesta lapsen, mutta tämä on kai aika harvinaista? Äitiyslaki, voi kun olisit jo voimassa! Voi kun eduskunnassa tää asia etenisi!
Neuvolasta en ole vielä lähtenyt näitä kyselemään, mutta ehkäpä perjantaina otan asian puheeksi.
Hyi!! Tämä kamala, inhottava perheensisäinen adoptio, Argh!! Vihataan tätä molemmat. MIKSI oi MIKSI L:n täytyy adoptoida oma lapsi! Miksi meidän lapsella on oikeus vaan aluksi yhteen vanhempaan kun hän syntyy ja vasta myöhemmin kahteen. En oikein edes tiedä mitä tapahtuisi jos vaikka kuolisin synnytyksessä. Lähtisikö meidän lapsi ns. yleiseen jakoon ja L ei saisi tätä lasta itselleen? Olisiko hyvä mennä tekemään pankkiin testamentti. Hoitotahto omakannassa on jo kunnossa, mutta se ei kai ihan riitä? Apua!
Olen jotenkin hukassa, että mihin pitää ekaksi ottaa yhteyttä, koska voi ottaa? Vai vastako sitten projekti alkaa kun pää näkyy? Tää on inhottavaa! Erittäin epäoikeudenmukaista. Synnytyksen ja kotiutumisen jälkeen me ei päästä nauttimaan ihanasta perhe-elämästä täysin rinnoin, koska se adoptio asia pitää hoitaa. L:n ilmeisesti pitää todistella olevansa hyvä äiti, meidän kotiin tullaan katselemaan olosuhteita missä lapsi kasvaa. Mä koen tän kauheen loukkaavana asiana :(
Ei siinä, saa mellle tulla vaikka presidentti, mutta miksi sateenkaariparit joutuu tähän nöyryytykseen. Toki onhan niitä heteroperheitäkin, joissa esim. Nainen adoptoi miehensä edellisestä suhteesta lapsen, mutta tämä on kai aika harvinaista? Äitiyslaki, voi kun olisit jo voimassa! Voi kun eduskunnassa tää asia etenisi!
Neuvolasta en ole vielä lähtenyt näitä kyselemään, mutta ehkäpä perjantaina otan asian puheeksi.
tiistai 19. syyskuuta 2017
Neuvolalääkäri nro2
Ihan melkein unohtu kirjoittaa kuulumiset eilisestä neukkutohtorista! Kaikki kuitenkin hyvin, niin kohdunsuulla kuin masussa. Vauva oli taas ultrahetkellä unelias, kunnes hieman raapi päätään, ihan kuin olisi kovasti pohtinut jotain. Meiän vauva <3 lääkäri kuitenkin määräs vielä varmuuden vuoksi viikoksi eteenpäin saikkua.
Kyselin samalla tehdäänkö vielä rakenneultrassa kohdunsuun tsekkausta, koska kyseisestä ultrasta viikko ja me lähdettäis etelään. Lääkäri hieman pöllästyneenä sanoi "ei yleensä katsota, ellei siihen ole jotain syytä, onko sinulla ollut taipumusta ennenaikaiseen aukeamiseen?" No ei oo ei, eipä ole kyllä lapsiakaan.. ihan oman mielenrauhan vuoksi vaan tätä ajattelin, no ehkä mä kysäsen tätä asiaa sitten siellä ru:ssa uudestaan. Mua varmaan kohta pidetään jo luulosairaana :D Rakenneultraan ei ole muuten enää kuin vaan alle 4viikkoa! Ja alle 3viikkoa ja puoliväli saavutettu, Wau!
Eilen näin L:n siskoja, joista toisen sanoja lainaten "valtava maha sulla"- Ai onko? Minusta se ei kasva yhtään :D kai tolle masun kasvulle sokeutuu. Hassua, että meiän senttisintti jo kuulee. Liikkeistä sen verran, että välillä tuntuu kevyttä hipsuttamista <3 kunnon potkuja odotellessa. :)
Hyvää viikon jatkoa!
T. Nipsu ja sintti rv17+2
Kyselin samalla tehdäänkö vielä rakenneultrassa kohdunsuun tsekkausta, koska kyseisestä ultrasta viikko ja me lähdettäis etelään. Lääkäri hieman pöllästyneenä sanoi "ei yleensä katsota, ellei siihen ole jotain syytä, onko sinulla ollut taipumusta ennenaikaiseen aukeamiseen?" No ei oo ei, eipä ole kyllä lapsiakaan.. ihan oman mielenrauhan vuoksi vaan tätä ajattelin, no ehkä mä kysäsen tätä asiaa sitten siellä ru:ssa uudestaan. Mua varmaan kohta pidetään jo luulosairaana :D Rakenneultraan ei ole muuten enää kuin vaan alle 4viikkoa! Ja alle 3viikkoa ja puoliväli saavutettu, Wau!
Eilen näin L:n siskoja, joista toisen sanoja lainaten "valtava maha sulla"- Ai onko? Minusta se ei kasva yhtään :D kai tolle masun kasvulle sokeutuu. Hassua, että meiän senttisintti jo kuulee. Liikkeistä sen verran, että välillä tuntuu kevyttä hipsuttamista <3 kunnon potkuja odotellessa. :)
Hyvää viikon jatkoa!
T. Nipsu ja sintti rv17+2
perjantai 15. syyskuuta 2017
Kipua ja saikkua
Työmoraali vs. oma tärkeä elämä ja etenkin vauva! Jälkimmäinen on voittanut.
Huomasin tällä viikolla, että töissä rasituksen jälkeen mulla tuli vatsakipuja ja laitoin asiasta ensin neuvolan hoitajalle s-postia ja nyt tänään piti mennä jo extra neuvolaan asiasta puhumaan, koska en enää kestänyt. Purskahdin heti itkuun, kun pääsin vastaanotolle. Hoitaja rauhoitteli ja ymmärsi mun pelon "muistankin teidän edellisen km:n, luonnollista että pelottaa". Pissanäytteet puhtaat, ei tulehdusta tai muuta. Dopplerilla kuunneltiin vahvat sykkeet ja vauva kuului liikkuvan normaalisti, kohdun koko myös vastasi viikkoja. Varmuuden vuoksi nyt ensi viikon tiistaille on varattu neuvolalääkäri, jossa tarkistetaan varmuuden vuoksi kohdunsuun tilanne + ultraus.
Uskon kyllä, että kaikki on ok, mutta haluan pelata varman päälle, onneksi täällä otetaan asiat tosissaan ja musta/vauvasta halutaan pitää hyvää huolta <3
Nyt ollaan kotona ja tehdään mukavia asioita. Kyllä tää tästä.
Terkuin huolestuva odottava äiti ja senttisintti rv16+4.
Huomasin tällä viikolla, että töissä rasituksen jälkeen mulla tuli vatsakipuja ja laitoin asiasta ensin neuvolan hoitajalle s-postia ja nyt tänään piti mennä jo extra neuvolaan asiasta puhumaan, koska en enää kestänyt. Purskahdin heti itkuun, kun pääsin vastaanotolle. Hoitaja rauhoitteli ja ymmärsi mun pelon "muistankin teidän edellisen km:n, luonnollista että pelottaa". Pissanäytteet puhtaat, ei tulehdusta tai muuta. Dopplerilla kuunneltiin vahvat sykkeet ja vauva kuului liikkuvan normaalisti, kohdun koko myös vastasi viikkoja. Varmuuden vuoksi nyt ensi viikon tiistaille on varattu neuvolalääkäri, jossa tarkistetaan varmuuden vuoksi kohdunsuun tilanne + ultraus.
Uskon kyllä, että kaikki on ok, mutta haluan pelata varman päälle, onneksi täällä otetaan asiat tosissaan ja musta/vauvasta halutaan pitää hyvää huolta <3
Nyt ollaan kotona ja tehdään mukavia asioita. Kyllä tää tästä.
Terkuin huolestuva odottava äiti ja senttisintti rv16+4.
perjantai 8. syyskuuta 2017
Seesteistä
Elellään nyt rv15+4 (eli 16.raskausviikko käynnissä)
Nyt rupeaa olemaan jo kovin seesteistä tämä raskaus. Pahoinvointi ei ole läsnä kokoajan, joskus saattaa tulla yökkäys. Rinnat eivät ole kokoajan superkipeet, mutta turpeat kyllä. Väsymys on kyllä läsnä ja se ei varmaan koskaan poistu. Pikkuhiljaa olen ruvennu kuulostelemaan, että joko tuntisin senttisintin liikkeet, mutta vielä on ehkä liian aikaista. Välillä tuntuu sellainen jännä hipaisu, mutta laitan sen ilman piikkiin, koska olen tuntenut sen jo aikaisemminkin jo joskus rv10+ viikolla. Sit ehkä joskus joku pienenpieni töytäsy, mutta se on ollut ohi ennen kuin kunnolla olen edes tajunnut. Np-ultrassa kätilö ei osannut sanoa, että missä istukka sijaitsee.. "ehkä edessä, ehkä takana".....
Tämä doppler, josta aikaisemmin kirjoittelin, se on meillä vieläkin. Ja olen tykästynyt tähän laitteeseen. Ainut vika vaan, kun sain sen aika tyhjänä jo lainaan, niin siitä akku loppuu pian kokonaan ja ystäväni on hukannut sen laturin :( nooooouuuu! :( no ehkä mä pärjään ilman sitä.
Tekis mieli tilata oma, mutta kun ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että pian tunnen jo toivottavasti liikkeet, olisi doppler loppupeleissä turha ostos.
Vasen puoli alaselästä ajoittain kipuilee, samoin lonkka. Se paljastui si-nivelen syyksi. Mun lantio siis tekee jo töitä raskauden suhteen. Toistaiseksi olen pärjännyt töissä. Lääkäri sanoi, ettei se ainakaan helpotu, mitä enemmän mun vatsa kasvaa. Fyssarilta sain jumppaohjeita, niitä vaan pitäis muistaa/jaksaa tehdä :D
Muut ovat alkaneet huomaamaan mun vatsan kasvun, vaikka ite en juurikaan nää muutaman viikon takaiseen muutosta ja turpoaahan toi heti ku aamulla syö jotain. Se on jännä miten nyt toivoo suurta vatsaa ja tuntuvia liikkeitä :D ehkä se tekis tän vieläkin todellisemmaksi itselle.
Mutta nyt, hyvää viikonloppua :)
Huom! Mulla tuntuu näissä teksteissä olevan aina kirjotusvirheitä, antakaa anteeks. Meillä ei edelleenkään oo tietokonetta ja kirjotan tekstit tänne puhelimella :D
Nyt rupeaa olemaan jo kovin seesteistä tämä raskaus. Pahoinvointi ei ole läsnä kokoajan, joskus saattaa tulla yökkäys. Rinnat eivät ole kokoajan superkipeet, mutta turpeat kyllä. Väsymys on kyllä läsnä ja se ei varmaan koskaan poistu. Pikkuhiljaa olen ruvennu kuulostelemaan, että joko tuntisin senttisintin liikkeet, mutta vielä on ehkä liian aikaista. Välillä tuntuu sellainen jännä hipaisu, mutta laitan sen ilman piikkiin, koska olen tuntenut sen jo aikaisemminkin jo joskus rv10+ viikolla. Sit ehkä joskus joku pienenpieni töytäsy, mutta se on ollut ohi ennen kuin kunnolla olen edes tajunnut. Np-ultrassa kätilö ei osannut sanoa, että missä istukka sijaitsee.. "ehkä edessä, ehkä takana".....
Tämä doppler, josta aikaisemmin kirjoittelin, se on meillä vieläkin. Ja olen tykästynyt tähän laitteeseen. Ainut vika vaan, kun sain sen aika tyhjänä jo lainaan, niin siitä akku loppuu pian kokonaan ja ystäväni on hukannut sen laturin :( nooooouuuu! :( no ehkä mä pärjään ilman sitä.
Tekis mieli tilata oma, mutta kun ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että pian tunnen jo toivottavasti liikkeet, olisi doppler loppupeleissä turha ostos.
Vasen puoli alaselästä ajoittain kipuilee, samoin lonkka. Se paljastui si-nivelen syyksi. Mun lantio siis tekee jo töitä raskauden suhteen. Toistaiseksi olen pärjännyt töissä. Lääkäri sanoi, ettei se ainakaan helpotu, mitä enemmän mun vatsa kasvaa. Fyssarilta sain jumppaohjeita, niitä vaan pitäis muistaa/jaksaa tehdä :D
Muut ovat alkaneet huomaamaan mun vatsan kasvun, vaikka ite en juurikaan nää muutaman viikon takaiseen muutosta ja turpoaahan toi heti ku aamulla syö jotain. Se on jännä miten nyt toivoo suurta vatsaa ja tuntuvia liikkeitä :D ehkä se tekis tän vieläkin todellisemmaksi itselle.
Mutta nyt, hyvää viikonloppua :)
Huom! Mulla tuntuu näissä teksteissä olevan aina kirjotusvirheitä, antakaa anteeks. Meillä ei edelleenkään oo tietokonetta ja kirjotan tekstit tänne puhelimella :D
torstai 31. elokuuta 2017
Niin ne kulkupelit
Tosiaan tiistaisen neuvolan jälkeen lähdettiin tutustumaan Vauvatalo Johannan valikoimaan stokke trailz terrain-kiilto silmissä. Näin jo kaukaa nuo jumalaiset vaunut näyteikkunassa. Päästiin lähelle koskettamaan niitä ja järkytyin heti, että ne on isot! Siis tosi isot! Aivan valtavat! Olin lukenut, että niillä on kokoa, mutta että noin paljon! Laadukkailta tuntuivat, ei siinä, mutta kun L ei meinannut nähdä edes niiden ylitse kokonaisella 157cm mitallaan :D joo ei, ei nää oo meidän vaunut. Myyjältä pyysin neuvoa, että esittelisi meille muita laadukkaita vaunuja. Kerroin samalla meidän vaatimukset ja sitten lähdettiin köpöttelemään myyjän perässä ku sorsanpoikaset konsanaan.
Kohti emmaljunga rivistöä siis... (meille kun emmaljunga ei ollut vaihtoehto). Eka meille näytettiin taas jotain valtava koppasta vaunua (meni sen nimikin ihan ohi), juu ei, ei noita. Eikä seuraavat kahdetkaan kiinnostaneet.... me tarvitaan sirompaa sitten kuitenkin... sellaista joka ei vie autossa niin paljon tilaa ja sellaiset jotka mahtuu meidän kaksiossa niille suunniteltuun paikkaan.... sekä sellaiset joita molempien on hyvä työntää...
Meidän valinnaksi siis tuli emmaljunga nxt90! Meistä nää tuntu tosi hyviltä, helpot työntää ja niistä tuli sellanen kotosafiilis. Myös meille vaaditut asiat löytyi näistä vaunuista. Myös koppa on nxt90-mallia. No mutta entäs ratasosa... mikä sattuma, emmaljungalta on tullut juuri tänä vuonna uusi rataosa markkinoille, nxt90F, tän ratasosan saa täysin makuuasentoon, kuomu oli sopivan iso, jotta meidän senttisintti voisi ottaa päikkyjä rauhassa.
Kuvat näistä vaunuista on nyt lainattu googlesta. Koppa ja ratasosa ovat kummatkin väriltään lounge grey (eli tuo tummemman harmaa)
Telakka ja turvakaukalo on britax primo, värissä myöskin storm grey.
Me ollaan tyytyväisiä valintaan, tietenkin todellisuus paljastuu vasta ensi vuonna, mutta nämä ovat olleet yhdet myydyimmistä vaunuista! Jos jotain miinusta on sanottava, niin toi tavaratila oli aika pieni, mutta ei me muutenkaan mitään kauppakasseja tuola kuljetettais, eiköhän sinne oleellinen mahdu, ja onhan meillä noihin vaunuihin mätsäävä hoitolaukku ;) Ah, nää on hienot. Kassalla L hihitteli, että hänestä tuntuu, kuin olisimme ostamassa tuliterää autoa, johon saammenme nyt valita verhoilua. Kyllä näitä oli outo hankkia jo nyt, mutta sit taas toisaalta, nyt tuntuu taas vähän todellisemmalta, että meille tulee vauva!
Kohti emmaljunga rivistöä siis... (meille kun emmaljunga ei ollut vaihtoehto). Eka meille näytettiin taas jotain valtava koppasta vaunua (meni sen nimikin ihan ohi), juu ei, ei noita. Eikä seuraavat kahdetkaan kiinnostaneet.... me tarvitaan sirompaa sitten kuitenkin... sellaista joka ei vie autossa niin paljon tilaa ja sellaiset jotka mahtuu meidän kaksiossa niille suunniteltuun paikkaan.... sekä sellaiset joita molempien on hyvä työntää...
Meidän valinnaksi siis tuli emmaljunga nxt90! Meistä nää tuntu tosi hyviltä, helpot työntää ja niistä tuli sellanen kotosafiilis. Myös meille vaaditut asiat löytyi näistä vaunuista. Myös koppa on nxt90-mallia. No mutta entäs ratasosa... mikä sattuma, emmaljungalta on tullut juuri tänä vuonna uusi rataosa markkinoille, nxt90F, tän ratasosan saa täysin makuuasentoon, kuomu oli sopivan iso, jotta meidän senttisintti voisi ottaa päikkyjä rauhassa.
Kuvat näistä vaunuista on nyt lainattu googlesta. Koppa ja ratasosa ovat kummatkin väriltään lounge grey (eli tuo tummemman harmaa)
Telakka ja turvakaukalo on britax primo, värissä myöskin storm grey.
tiistai 29. elokuuta 2017
100päivää
Täällä ollaan nyt oltu 100päivää raskaana. 180päivää jäljellä. Puoliväli kuumottelis tuola 6viikon päässä! Hurjaa!
Mun niiin tekis mieli mennä n.rv16-18 extra ultraan, en tiedä miksi. Jotenkin ois kiva nähdä meiän senttisintti pitkästä aikaan, mut L on vähän sitä mieltä, että reippaasti odotellaan rakenneultraa. Ja onhan se ehkä tietysti niin hyvä. Rakenneultra on siis 16.10 jos en ole sitä vielä maininnut :)
Toinen neuvolakin oli eilen, eipä sielä mitään ihmeellistä ollut. Hb:ta ei kuulemma nyt mitata, koska se oli viimeks hyvä. Dopplerilla kuunneltiin sykettä. Keskimäärin sintin syke huiteli 140tienoilla <3 kaikki on niin kuin nyt kuuluukin.
Iskias tyyppisestä kivusta yritin puhua, vastaus oli vaa hymähdys... ja ammattini kysyntä (tää oli siis taas eri neuvolatäti ku viimeks), muuta vastausta en saanut. Olen itse nyt varaamassa työfyssarille aikaa, koska varsinkin iltavuorosta tullessa olen tosi kipeä. Sänkyyn meneminen sattuu ja muu liikkuminen. Yön aikana kipu poistuu.
Eilisen neuvolan jälkeen lähdettiin tutustumaan vaunuihin ja turvakaukaloihin. Ja saatiin niiiiiiiiin hyvä tarjous, et voi vide! Pakko siis myöntää, että meille on vaunut ja turvakaukalot telakoineen varattu. Haetaan ne tosin kotiin vasta rakenneultran jälkeen. Valintamme oli yllättävä, tää ei ollut meillä edes aikaisemmin vaihtoehtonakaan ;) Tästä aiheesta kirjottelen sit myöhemmin lisää.
Mun niiin tekis mieli mennä n.rv16-18 extra ultraan, en tiedä miksi. Jotenkin ois kiva nähdä meiän senttisintti pitkästä aikaan, mut L on vähän sitä mieltä, että reippaasti odotellaan rakenneultraa. Ja onhan se ehkä tietysti niin hyvä. Rakenneultra on siis 16.10 jos en ole sitä vielä maininnut :)
Toinen neuvolakin oli eilen, eipä sielä mitään ihmeellistä ollut. Hb:ta ei kuulemma nyt mitata, koska se oli viimeks hyvä. Dopplerilla kuunneltiin sykettä. Keskimäärin sintin syke huiteli 140tienoilla <3 kaikki on niin kuin nyt kuuluukin.
Iskias tyyppisestä kivusta yritin puhua, vastaus oli vaa hymähdys... ja ammattini kysyntä (tää oli siis taas eri neuvolatäti ku viimeks), muuta vastausta en saanut. Olen itse nyt varaamassa työfyssarille aikaa, koska varsinkin iltavuorosta tullessa olen tosi kipeä. Sänkyyn meneminen sattuu ja muu liikkuminen. Yön aikana kipu poistuu.
Eilisen neuvolan jälkeen lähdettiin tutustumaan vaunuihin ja turvakaukaloihin. Ja saatiin niiiiiiiiin hyvä tarjous, et voi vide! Pakko siis myöntää, että meille on vaunut ja turvakaukalot telakoineen varattu. Haetaan ne tosin kotiin vasta rakenneultran jälkeen. Valintamme oli yllättävä, tää ei ollut meillä edes aikaisemmin vaihtoehtonakaan ;) Tästä aiheesta kirjottelen sit myöhemmin lisää.
maanantai 28. elokuuta 2017
Rv15 (14+0-14+6)
"Elämän pienistä asioista suurin on se, joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi" <3
Huomenna päästään toiseen neuvolaan (viime viikon aika peruuntui heidän toimesta) me ei päästä vieläkään omalle terkkarille, eikä aikoja meinannut olla. Muutaman pitkän huokauksen jälkeen sain ajan, huh!
Huomenna päästään toiseen neuvolaan (viime viikon aika peruuntui heidän toimesta) me ei päästä vieläkään omalle terkkarille, eikä aikoja meinannut olla. Muutaman pitkän huokauksen jälkeen sain ajan, huh!
torstai 24. elokuuta 2017
Vaunupohdintaa
Nyt on alkanut vauvan kulkupelin miettiminen. Tarkoitus olis rakenneultran jälkeen vaunut ostaa, eli parin kuukauden päästä.
Halutaan ehdottamasti sellaset vaunut, jotka sopeutuis joka maastoon. Me harvemmin missään kaupungilla mennään, mutta joskus kuitenkin, joten sielläkin pitää olla mutkatonta liikkua. Meillä kotona on joskus tiet talvisin loskassa ja lumessa, kun heti ei kunnan työntekijät kerkiä auraamaan. Lenkkipolut joita kuljemme ovat osittain hiekkaa, osittain myös asfalttia. Toiveena on myös sellaset vaunut, jotka menevät myös kauppareissulla. Eli me ei haluttais kahtia vaunuja.
Renkaita vaunuissa on oltava 4, turvallisempi viedä koiria samalla ja mielestäni 4pyöräiset vaunut ovat silmään nätimmät. Vaunujen eturenkaat pitää olla kääntyvät, mutta lukitusmahdollisuus ehdoton.
Ilmakumirenkaat myös tietenkin. Me liikumme pääsääntöisesti omalla autolla, julkisilla mennään ehkä max 1krt/vuodessa.
Eka vaihtoehto pitkään oli Britax smile 2 - yhdistelmät. Oltiin jo aika varmojakin, että nää meille tulee. Luin näistä hyvää ja huonoa sekä käytiin kerran jopa katsomassa.....mutta....
Entäpäs sitten stokke trailz terrain- yhdistelmät. L on innostunut näistä. Näistä vaunuista olen lukenut pelkkää hyvää. Livenä mennään varmaan joku päivä näitä tutkaileen, koska kuvista nää toistaseks on vain nähty.
Ajateltiin ostaa vaunut uutena ja samoin myös telakka ja turvakaukalo. Halutaan ihan omat ekat vaunut! :)
Mitä teillä on ollut käytössä? Tai ootte ajatelleet? Kokemuksia kaikista kaivataan! :)
sunnuntai 20. elokuuta 2017
Raskausviikko 14
Tänään käynnisty rv13+0-13+6.
Pahoinvointia mulla on vieläkin vähän aamuisin, mutta uusin ystävä laukussa on mukana kulkevat renniet! Eli mua närästää, miltein kaikki. Välillä vähemmän ja välillä enemmän.
Väsymys ja uupuneisuus on palannut kuviohin, enkä meinaa jaksaa enää töissä käydä. Vapaapäivät on ihania, tosin nytkin mennää vaa yhden päivän vapailla, joka onkin tää maanantai. Seuraava vapaa on perjantai. Huoh!
Kotidopplerista, noh en oo vieläkään sitä palauttanu :D ollaan sitä välillä käytetty. Vaavi oli siirtynyt oikealta puolelta vasemmalle ja nyt hengas illalla keskellä, kova MIMMI liikkumaan ;) Mulla on tosi vahva tyttöolo, minkä olen tainnutkin jo mainita.
Perjantaina olis seuraava neuvola, ihan uus kokemus mennä uudestaan neuvolaan, toivottavasti taas Hb katottas, viimeks se oli jopa 145, mut nyt tuntuu, että vois olla laskenut. Sydänääniä varmaan kuunnellaan? Odotan jo niin liikkeiden tuntemista <3
Kröhöm... meille on muuttanut vauvatavaraa! Löysin halvalla fb kirpparilta baby Björn sitterin (20e), joten pitihän se ostaa. Vauvakirja on meille kans muuttanut, nimeltään "oot niin ihana". Hämeenlinnassa oli elomessut reilu viikko sitten ja siellä oli ihana taaperokirja! Pitihän sekin nyt napata. Jaaaaaa muutama vaate on tullut hankittua.
Ja onks nyt virallisesti toinen kolmannes? :D
Mut eipä kai nyt muuta, hyvää alkanutta viikkoa! :)
Pahoinvointia mulla on vieläkin vähän aamuisin, mutta uusin ystävä laukussa on mukana kulkevat renniet! Eli mua närästää, miltein kaikki. Välillä vähemmän ja välillä enemmän.
Väsymys ja uupuneisuus on palannut kuviohin, enkä meinaa jaksaa enää töissä käydä. Vapaapäivät on ihania, tosin nytkin mennää vaa yhden päivän vapailla, joka onkin tää maanantai. Seuraava vapaa on perjantai. Huoh!
Kotidopplerista, noh en oo vieläkään sitä palauttanu :D ollaan sitä välillä käytetty. Vaavi oli siirtynyt oikealta puolelta vasemmalle ja nyt hengas illalla keskellä, kova MIMMI liikkumaan ;) Mulla on tosi vahva tyttöolo, minkä olen tainnutkin jo mainita.
Perjantaina olis seuraava neuvola, ihan uus kokemus mennä uudestaan neuvolaan, toivottavasti taas Hb katottas, viimeks se oli jopa 145, mut nyt tuntuu, että vois olla laskenut. Sydänääniä varmaan kuunnellaan? Odotan jo niin liikkeiden tuntemista <3
Kröhöm... meille on muuttanut vauvatavaraa! Löysin halvalla fb kirpparilta baby Björn sitterin (20e), joten pitihän se ostaa. Vauvakirja on meille kans muuttanut, nimeltään "oot niin ihana". Hämeenlinnassa oli elomessut reilu viikko sitten ja siellä oli ihana taaperokirja! Pitihän sekin nyt napata. Jaaaaaa muutama vaate on tullut hankittua.
Ja onks nyt virallisesti toinen kolmannes? :D
Mut eipä kai nyt muuta, hyvää alkanutta viikkoa! :)
torstai 17. elokuuta 2017
Kotidoppler
Tuo kapistus jota kohtaan mulla on viharakkaussuhde. Ei, en ole sitä edelleenkään ostanut, mutta sain sen lainaksi. Palautan sen kyllä mahd. pian. Se ei ole kiva. Mä en vaan pidä tosta laitteesta. Enemmänkin se hiukan ahdistaa. Se on ollut meillä vasta vuorokauden, mutta yhden pikkupaniikin siitä kuitenkin sain.
Ekan kerran kun kokeiltiin, sydän äänet löyty.
Tokan kerran kokeiltiin illalla, niitä ei enää kuulunut. Kääääk! No vauva on pieni, ei niitä sykkeitä välttis vielä helposti löydykkään. En sinänsä panikoinut, mutta jäi vähän kalvamaan mieltä.
Tänään sit töiden jälkeen päätin kokeilla uudestaan, vartin etsittyäni löysin taas sykkeen, huh jes! <3
Nyt olen ajatellut palauttaa jo pian tuon laitteen, kun koen jo nyt, että tosta on enemmän haittaa kuin hyötyä! :(
Ekan kerran kun kokeiltiin, sydän äänet löyty.
Tokan kerran kokeiltiin illalla, niitä ei enää kuulunut. Kääääk! No vauva on pieni, ei niitä sykkeitä välttis vielä helposti löydykkään. En sinänsä panikoinut, mutta jäi vähän kalvamaan mieltä.
Tänään sit töiden jälkeen päätin kokeilla uudestaan, vartin etsittyäni löysin taas sykkeen, huh jes! <3
Nyt olen ajatellut palauttaa jo pian tuon laitteen, kun koen jo nyt, että tosta on enemmän haittaa kuin hyötyä! :(
Ja tähän jotain positiivarikuvaa: tän hetken turvonnutta masua, rv12+3
tiistai 15. elokuuta 2017
Alkuraskauden oireet
Aattelin tehdä tämmösen, mitkä ns. tyypilliset raskausoireet on mulla toteutunut ja mitä en ole taas kokenut. Teen tän nyt ehkä siksi, että voin jälkeenpäin tätä lukea ja joku samassa tilanteessa voi näitä myös katsella. Tiedostan myös sen, että jokainen ihminen on yksilö, eikä oireita voi mitenkään verrata.
Raudan maku suussa:
No tätä mulla ei kyllä missään vaiheessa ollut, en ainakaan kiinnittänyt huomiota
Wc:ssä juoksu:
No joo, kyllä mä nyt useammin siellä käyn ja yleensä kerran yössä herään sinne, mutta en välttämättä joudu joka yö sinne menemään, nyt se yöheräily oikeestaan on vasta alkanut
Repäisykivut:
Itseasiassa aikast vähän. Joskus yskiessä sattuu tai aivastaessa. Viime raskaudessa mulla oli näitä tyyliin kokoajan.
Nälkä/pahoinvointi
Ihan alussa mulla oli kokoajan jäätävä nälkä! Se ei sammunu millään. Rv6+ mulle tuli kuvioihin tää pahoinvointi ja nälkä kaikkos. Pahoinvointi jatkuu aaltomaisesti vielä rv12+ viikolla. Eiks nyt pian pitäis alkaa se seesteinen hetki? :D
Mielihalut:
Jotain smetanaa teki mieli rv6+ ja tällä hetkellä himoitten sitä hyytelölihaa!!! Sitä ennen teki mieli savusilakkaa.. ja appelsiinimehu on kova sana.
Väsymys:
Ihan alussa tää oli aika vahvasti läsnä, mut katos useammaksi viikoksi. Mut nyt tuntuu, että se palaa takas. Veikkaan, että senttisintti kasvaa nyt niin hurjasti, niin siten mun kaikki energiat menee nyt hänen hyvinvointiinsa.
Rintojen kipu:
Kyllä! Ihan alusta saakka. Ovat kasvaneet ja väriäkin vaihtaneet :D
Muita hassuja asiota mitkä nyt ovat ilmaantuneet:
Föönasin mun hiuksia yks päivä, mun päästä lähtee tukkaa aikast paljon! Mun naama kuivuu ja näppylöitä on mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Jostain syystä mun lonkkakipeytyy, vissiin hormonaalista, koska ei toi vauva nyt mitään hermoja vielä paina. Ja tää on ehkä hauskin ja oudoin.... mun vatsalle on ilmestynyt vaaleista karvoista muodostunut ryijy!!! Siis ihan oikeesti mulla on karvanen maha :D hahahaha! Eilen illalla huomasin!! Onks senttisintillä kylmä, et hän tarvii peittoa? :D
Tässäpä näitä nyt oli. Meille on ruvennu tulemaan L:n kanssa vahvat fiilikset siitä, että meille vois tulla tyttö. Anoppi sano samaa! Lokakuussa se sit paljastuu. Mutta kaikki käy, kunhan senttisintti on terve muru <3
Raudan maku suussa:
No tätä mulla ei kyllä missään vaiheessa ollut, en ainakaan kiinnittänyt huomiota
Wc:ssä juoksu:
No joo, kyllä mä nyt useammin siellä käyn ja yleensä kerran yössä herään sinne, mutta en välttämättä joudu joka yö sinne menemään, nyt se yöheräily oikeestaan on vasta alkanut
Repäisykivut:
Itseasiassa aikast vähän. Joskus yskiessä sattuu tai aivastaessa. Viime raskaudessa mulla oli näitä tyyliin kokoajan.
Nälkä/pahoinvointi
Ihan alussa mulla oli kokoajan jäätävä nälkä! Se ei sammunu millään. Rv6+ mulle tuli kuvioihin tää pahoinvointi ja nälkä kaikkos. Pahoinvointi jatkuu aaltomaisesti vielä rv12+ viikolla. Eiks nyt pian pitäis alkaa se seesteinen hetki? :D
Mielihalut:
Jotain smetanaa teki mieli rv6+ ja tällä hetkellä himoitten sitä hyytelölihaa!!! Sitä ennen teki mieli savusilakkaa.. ja appelsiinimehu on kova sana.
Väsymys:
Ihan alussa tää oli aika vahvasti läsnä, mut katos useammaksi viikoksi. Mut nyt tuntuu, että se palaa takas. Veikkaan, että senttisintti kasvaa nyt niin hurjasti, niin siten mun kaikki energiat menee nyt hänen hyvinvointiinsa.
Rintojen kipu:
Kyllä! Ihan alusta saakka. Ovat kasvaneet ja väriäkin vaihtaneet :D
Muita hassuja asiota mitkä nyt ovat ilmaantuneet:
Föönasin mun hiuksia yks päivä, mun päästä lähtee tukkaa aikast paljon! Mun naama kuivuu ja näppylöitä on mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Jostain syystä mun lonkkakipeytyy, vissiin hormonaalista, koska ei toi vauva nyt mitään hermoja vielä paina. Ja tää on ehkä hauskin ja oudoin.... mun vatsalle on ilmestynyt vaaleista karvoista muodostunut ryijy!!! Siis ihan oikeesti mulla on karvanen maha :D hahahaha! Eilen illalla huomasin!! Onks senttisintillä kylmä, et hän tarvii peittoa? :D
Tässäpä näitä nyt oli. Meille on ruvennu tulemaan L:n kanssa vahvat fiilikset siitä, että meille vois tulla tyttö. Anoppi sano samaa! Lokakuussa se sit paljastuu. Mutta kaikki käy, kunhan senttisintti on terve muru <3
Np-ultra
Istuttiin äippäpolin aulassa pelonsekaisin tuntein, pian meidät kutsuttiin huoneeseen, kääk! Mitään suurempia ei kätilön kanssa juteltu ja sain siirtyä tutkimuspöydälle ja ensimmäisen kerran sain olla housut ja kengät jalassa, jeeeeeee!
Geeliä vatsalle ja ultra masulle, tsädäm! Elävä vauva ruudulla. Senttisintti oli vielä väsynyt, venytteli ajoittain ja pyöriskeli. Katseli ruudulle ja hymyili, mutta niskaturvotusta hän ei olis halunnut mitattavan, mut lopuks sekin saatiin mitattua. Turvotusta oli 0,7mm. Eli suomeksi: meidän vauva voi hyvin! <3
La on nyt virallisesti 26.2.2018 ja viikkoja kasassa 12+1, eli näillä nyt edetään!
Me ollaan onnellisia, tuleeko meille nyt oikeesti lapsi??!?! <3
sunnuntai 13. elokuuta 2017
Kauneustuotteet raskaudessa
Mielipiteitä on paljon tästä aiheesta.
Osa kannattaa sitä, että raskauden aikana eletään luomusti ja eletään ilman meikkejä ja muita kemikaaleja. Osa vaihtaa dödöt rexonasta luomu versioon, samoin muut kauneudenhoitotuotteet. Osa taas ei tee mitään muutoksia. En tiedä mikä on ns. oikein ja mikä on väärin, ja että onko sellaista edes olemassa?
Itse olen ennen raskautta tykännyt värjätä hiukset säännöllisesti kampaajalla. Pari kuukautta kerkesin käyttämään volyymi ripsipidennyksiä ja olen ostanut kasan meikkejä. Nyt näin raskaana, en ole käynyt kampaajalla värjäyksessä, kuulemma ekalla kolmanneksella se ei ole kannattavaa? Tiedä sitten, mikä on totuus, mutta näin olen toiminut. 25.8 mulla on kampaajalle aika, haluaisin ehkä vähän raitoja? Onko hiustenvärjääminen oikeesti niin kauhea asia, kun mitä olen kuullut?! Ja tällä hetkellä taistelen ajatuksen kanssa, että perunko ajan vai en? Ripsienpidennyksistä luovuin ja niin olisin toiminut muutenkin syksyn tullen ilman raskauttakin. Meikkiä käytän vain muutenkin harvoin (silti niitä on pitäny ostaa kauhea määrä, huoh naiset!!!) Rasvat ovat ihan normirasvoja, samoin dödöt. En ole itse alkanut mitään hirveitä muutoksia tekemään. Jotenkin tahdon ajatella, että tiedämmekö me ihmiset nykyään liikaa kaikesta ja näin pelätään kaikkea, koska jostain voi EHKÄ aiheutua jotain?
Toivottavasti saitte mun ajatuksista vähän edes kiinni. Kertokaa omia ajatuksia, tahdon kuulla :)
Pssst! Tänään alkoi 13. raskausviikko (rv12+0 - 12+6)
Osa kannattaa sitä, että raskauden aikana eletään luomusti ja eletään ilman meikkejä ja muita kemikaaleja. Osa vaihtaa dödöt rexonasta luomu versioon, samoin muut kauneudenhoitotuotteet. Osa taas ei tee mitään muutoksia. En tiedä mikä on ns. oikein ja mikä on väärin, ja että onko sellaista edes olemassa?
Itse olen ennen raskautta tykännyt värjätä hiukset säännöllisesti kampaajalla. Pari kuukautta kerkesin käyttämään volyymi ripsipidennyksiä ja olen ostanut kasan meikkejä. Nyt näin raskaana, en ole käynyt kampaajalla värjäyksessä, kuulemma ekalla kolmanneksella se ei ole kannattavaa? Tiedä sitten, mikä on totuus, mutta näin olen toiminut. 25.8 mulla on kampaajalle aika, haluaisin ehkä vähän raitoja? Onko hiustenvärjääminen oikeesti niin kauhea asia, kun mitä olen kuullut?! Ja tällä hetkellä taistelen ajatuksen kanssa, että perunko ajan vai en? Ripsienpidennyksistä luovuin ja niin olisin toiminut muutenkin syksyn tullen ilman raskauttakin. Meikkiä käytän vain muutenkin harvoin (silti niitä on pitäny ostaa kauhea määrä, huoh naiset!!!) Rasvat ovat ihan normirasvoja, samoin dödöt. En ole itse alkanut mitään hirveitä muutoksia tekemään. Jotenkin tahdon ajatella, että tiedämmekö me ihmiset nykyään liikaa kaikesta ja näin pelätään kaikkea, koska jostain voi EHKÄ aiheutua jotain?
Toivottavasti saitte mun ajatuksista vähän edes kiinni. Kertokaa omia ajatuksia, tahdon kuulla :)
Pssst! Tänään alkoi 13. raskausviikko (rv12+0 - 12+6)
Tässä mun lemppari tuotemerkki, jonka pitäis olla luomukosmetiikkaa, tää on ehkä ainut mikä kuuluu mun miltei jokapäiväiseen käyttöön muutenkin :) ja kuvan lainasin röyhkeästi Googlesta.
tiistai 8. elokuuta 2017
Viikon päästä
Nyt mennää raskausviikossa 12 (rv11+0 - 11+6), uskomatonta, edelleenkin!
Pahoinvointi rupee hellittää ja muutama päivä on ollut oireetonta, rintoja lukuunottamatta. Ja nekös päivät on säikäyttänyt. Mut sit taas toisena päivänä saattaa joku asia etoa ja oon rauhottunut. Mut näillä viikoilla joillain toi pahoinvointi jo hellittää :)
Silloin tällöin nivusten läheltä vihloo ja välillä vihlominen/tuikkiminen tuntuu sanonko missä :D mut jos nää on nyt niitä sukkapuikkokipuja, jotka johtuu kohdun kasvusta. Jännää. Kaikki on niin uutta.
Tällä viikolla itkuherkkyys on ehkä uusi oire. Kyynelehdin herkästi lauluista. Yksi pahimpia on se lastensairaala biisi, joka on ruvennu taas tulemaan radiosta!
Liityin fb "odotan sinua"-ryhmään, jossa kaikilla jäsenillä on km tausta tai vielä pahempaa... kohtukuolema tms. Aluks aattelin ja mietin, et millanenkohan stressin aiheuttaja ryhmä tuo on, mut siellä on oikeesti tyyppejä jotka ymmärtää! En sinne itse juurikaan kirjottele, mut lohduttavaa lukea onnistuneista raskauksista.
Tasan viikon päästä on np-ultra! Kääk! ❤️
Pahoinvointi rupee hellittää ja muutama päivä on ollut oireetonta, rintoja lukuunottamatta. Ja nekös päivät on säikäyttänyt. Mut sit taas toisena päivänä saattaa joku asia etoa ja oon rauhottunut. Mut näillä viikoilla joillain toi pahoinvointi jo hellittää :)
Silloin tällöin nivusten läheltä vihloo ja välillä vihlominen/tuikkiminen tuntuu sanonko missä :D mut jos nää on nyt niitä sukkapuikkokipuja, jotka johtuu kohdun kasvusta. Jännää. Kaikki on niin uutta.
Tällä viikolla itkuherkkyys on ehkä uusi oire. Kyynelehdin herkästi lauluista. Yksi pahimpia on se lastensairaala biisi, joka on ruvennu taas tulemaan radiosta!
"Yksi pieni elämä
Suuri valo sisällä
Katson hiljaa nukkuvaa
Katson lohdunkantajaa
Pidän aina lähellä
Kuljen matkan vierellä
Sillä saattajani on vastasyntynyt"
Liityin fb "odotan sinua"-ryhmään, jossa kaikilla jäsenillä on km tausta tai vielä pahempaa... kohtukuolema tms. Aluks aattelin ja mietin, et millanenkohan stressin aiheuttaja ryhmä tuo on, mut siellä on oikeesti tyyppejä jotka ymmärtää! En sinne itse juurikaan kirjottele, mut lohduttavaa lukea onnistuneista raskauksista.
Tasan viikon päästä on np-ultra! Kääk! ❤️
torstai 3. elokuuta 2017
Plussa aaltoa ilmassa?
Miten musta tuntuu, että nyt näitä helmi-maaliskuun vauvoja putkahtelee! Hyvä siis vaan <3
Blogit ovat tulvillaan näitä onnellisia uutisia, jotenkin muistan että ennenkin blogi maailmassa olen törmännyt näihin aaltoihin. :)
Olen miltei joka vuosi ajatellut "tänä vuonna nyt ei ainakaan kukaan tuttu tule raskaaksi, kun ovat jo lisääntyneet hetki sitten" No mitä vielä 2016 ja varsinkin tämä 2017 on ollut "pahinta" aikaa, varsinkin niinä hetkinä, kun oma henkinen vointi oli heikko keskenmenon jälkeen.
No 2018 vuoden vauvat ovat vasta masuissa, mutta tällä hetkellä helmikuun vauvaa odottaa lisäkseni 2vanhaa koulukaveria! Aika jännä :D
Myös kesällä ollessamme risteilyllä joka toinen nainen odotti, L:n isosiskokin mietti, onko tämä jokin odottavien teemaristeily, jonne mekin saimme osallistua. K:lla silloin 13viikkoinen ihme mukananaan ja meillä taisi olla 5-6viikkoinen ihme silloin masussa.
Silti mainostetaan, että syntyvyys laskee. Ehkä näihin nyt vain kiinnittää enemmän huomiota ympärillään. Se huomion kiinnittyminen alkoi jo silloin, kun lapsesta haaveiltiin.
Muilla samoja huomioita?
Blogit ovat tulvillaan näitä onnellisia uutisia, jotenkin muistan että ennenkin blogi maailmassa olen törmännyt näihin aaltoihin. :)
Olen miltei joka vuosi ajatellut "tänä vuonna nyt ei ainakaan kukaan tuttu tule raskaaksi, kun ovat jo lisääntyneet hetki sitten" No mitä vielä 2016 ja varsinkin tämä 2017 on ollut "pahinta" aikaa, varsinkin niinä hetkinä, kun oma henkinen vointi oli heikko keskenmenon jälkeen.
No 2018 vuoden vauvat ovat vasta masuissa, mutta tällä hetkellä helmikuun vauvaa odottaa lisäkseni 2vanhaa koulukaveria! Aika jännä :D
Myös kesällä ollessamme risteilyllä joka toinen nainen odotti, L:n isosiskokin mietti, onko tämä jokin odottavien teemaristeily, jonne mekin saimme osallistua. K:lla silloin 13viikkoinen ihme mukananaan ja meillä taisi olla 5-6viikkoinen ihme silloin masussa.
Silti mainostetaan, että syntyvyys laskee. Ehkä näihin nyt vain kiinnittää enemmän huomiota ympärillään. Se huomion kiinnittyminen alkoi jo silloin, kun lapsesta haaveiltiin.
Muilla samoja huomioita?
tiistai 1. elokuuta 2017
Neuvolalääkäri
Yövuorosta päästyäni menin muutamaksi tunniksi nukkumaan ja pian sainkin herätä ja valmistautua L:n kanssa lähtemään kohti neukkutohtoria. L ei ollut kuulemma nukkunut edellisenä yönä hyvin, koska häntä jännitti tämä päivä, ei siinä niin jännitti muakin.
Neuvolan aulassa oli pariskunta ja nainen näytti olevan jo viimisillään. Mietin siinä istuessa, että toivottavasti meilläkin on vielä matkassa elävä senttisintti.
Pian lääkäri kutsuikin. Kyseli vointia ja meidän fiiliksiä. Kerrottiin heti että jännittää. Ihan hirveesti. Siitä sitten tutkimuspöydälle tilannekatsaukseen. Kohdunsuu napakasti kii, kellarissa muutenkin kaikki niinkuin pitää. Kohtua paineltiin, ok. Ultrasondi asemiin. Tässä kohtaa L puhalteli jännityksestä ja itse olin jäykkänä kauhusta mitä siellä näkyy. Mutta melkein heti lääkäri sanoi "siellä hän on" ja sitten tuli kyyneleet silmäkulmaan ja hyyyyyyviiiiin pitkät huokaukset. Meidän senttisintti elää <3 hänellä oli jo pienenpienet jalat, kädet, pikkunen peppu ja iso pää :D <3 Voi että me rakastetaan meidän minivauvaa <3
Lääkäri uskalsi sen verran sanoa, että periaatteessa kaikista suurin varhaisen keskenmenon riski on takana päin, että nyt voisi jo rauhassa hengittää.
Np-ultraan on kaksi viikkoa enää. MÄ OLEN RASKAANA!!!! Tekee mieli huutaa tätä asiaa koko maapallolle!
Neuvolan aulassa oli pariskunta ja nainen näytti olevan jo viimisillään. Mietin siinä istuessa, että toivottavasti meilläkin on vielä matkassa elävä senttisintti.
Pian lääkäri kutsuikin. Kyseli vointia ja meidän fiiliksiä. Kerrottiin heti että jännittää. Ihan hirveesti. Siitä sitten tutkimuspöydälle tilannekatsaukseen. Kohdunsuu napakasti kii, kellarissa muutenkin kaikki niinkuin pitää. Kohtua paineltiin, ok. Ultrasondi asemiin. Tässä kohtaa L puhalteli jännityksestä ja itse olin jäykkänä kauhusta mitä siellä näkyy. Mutta melkein heti lääkäri sanoi "siellä hän on" ja sitten tuli kyyneleet silmäkulmaan ja hyyyyyyviiiiin pitkät huokaukset. Meidän senttisintti elää <3 hänellä oli jo pienenpienet jalat, kädet, pikkunen peppu ja iso pää :D <3 Voi että me rakastetaan meidän minivauvaa <3
Lääkäri uskalsi sen verran sanoa, että periaatteessa kaikista suurin varhaisen keskenmenon riski on takana päin, että nyt voisi jo rauhassa hengittää.
Np-ultraan on kaksi viikkoa enää. MÄ OLEN RASKAANA!!!! Tekee mieli huutaa tätä asiaa koko maapallolle!
sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
10+0
Raskausviikko 11 (rv10+0 - rv10+6) käynnissä, mieletöntä! <3 Tänään puhelimen sovellus ilmoittaa, että kaikki tärkeät elimet ovat nyt muodostuneet! Nyt pitää vaan kasvaa ja kehittyä täydelliseksi meidän vauvaksi <3 Meidän senttisintti ei ole enää myöskään pelkkä alkio, hän on sikiö!
Aika menee vauhdilla (mutta koskaan en ole odottanut syksyä ja talvea niin paljon, kuin tänä vuonna). Tuntuu jo nyt siltä, että lapsen syntymään ei ole pitkä matka, koska lokakuu on pian, jolloin meillä tulee eteen häämatka Lanzarotella, sitten onkin jo aika pian joulutohinat ja L:n isosiskon laskettuaika on jouluaaton tietämillä. No sitten mä aika pian jäänkin jo äitiyslomalle. Ja sitten olisikin jo helmikuu.
Välillä mua tietty jännittää, onko pienellä kaikki hyvin, mutta sitten toisaalta mä ajattelen näin:
"pitää nyt nauttia jokaisesta hetkestä, eilinen on mennyt ja huominen on tulevaisuus, eletään hetkessä tässä ja nyt".
Vaikka toki näin yks yö unta, että olin saanut taas kkm diagnoosin, heräsin hyvin pian tästä unesta ja olin miltei saamassa paniikkikohtauksen ja tärisin, niin se historia silti kulkee menossa mukana. Onneksi rauhotuin, kun älysin sen olevan unta ja olin omassa sängyssä. Raskaus muuten on joka yö unessani mukana ja positiivisessa mielessä.
Raskausoireita edelleen on, joka toinen päivä oksennetaan ja joka toinen päivä ollaan super väsyneitä. Rinnat edelleen kipeät ja L oikein ihmettelee niiden uutta ulkonäköä :Dddd hahaha :Dddd
Äsken se lähti siskonsa ja hänen lastensa kanssa puuhaparkkiin mennessään sano heipat, heipat jätettiin myös senttisintille :')
Huomenna olisi labraan meno ja tiistaina lääkärineuvola. Siihen asti, hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa ❤️
Aika menee vauhdilla (mutta koskaan en ole odottanut syksyä ja talvea niin paljon, kuin tänä vuonna). Tuntuu jo nyt siltä, että lapsen syntymään ei ole pitkä matka, koska lokakuu on pian, jolloin meillä tulee eteen häämatka Lanzarotella, sitten onkin jo aika pian joulutohinat ja L:n isosiskon laskettuaika on jouluaaton tietämillä. No sitten mä aika pian jäänkin jo äitiyslomalle. Ja sitten olisikin jo helmikuu.
Välillä mua tietty jännittää, onko pienellä kaikki hyvin, mutta sitten toisaalta mä ajattelen näin:
"pitää nyt nauttia jokaisesta hetkestä, eilinen on mennyt ja huominen on tulevaisuus, eletään hetkessä tässä ja nyt".
Vaikka toki näin yks yö unta, että olin saanut taas kkm diagnoosin, heräsin hyvin pian tästä unesta ja olin miltei saamassa paniikkikohtauksen ja tärisin, niin se historia silti kulkee menossa mukana. Onneksi rauhotuin, kun älysin sen olevan unta ja olin omassa sängyssä. Raskaus muuten on joka yö unessani mukana ja positiivisessa mielessä.
Raskausoireita edelleen on, joka toinen päivä oksennetaan ja joka toinen päivä ollaan super väsyneitä. Rinnat edelleen kipeät ja L oikein ihmettelee niiden uutta ulkonäköä :Dddd hahaha :Dddd
Äsken se lähti siskonsa ja hänen lastensa kanssa puuhaparkkiin mennessään sano heipat, heipat jätettiin myös senttisintille :')
Huomenna olisi labraan meno ja tiistaina lääkärineuvola. Siihen asti, hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa ❤️
sunnuntai 23. heinäkuuta 2017
Niin lähellä, mutta silti niin kaukana
Täällä mennään jo 10.raskausviikossa (rv.9+1) tuntuu, että olen noista raskausviikoista ihan sekasin, kun kaksi lääkäriä on antanut eri päivän (niiden mukaan oltais jo pidemmällä.) Mut nyt meen sen mukaan mitä neuvolassa sanottiin. Eli tosiaan eka neuvola on myös käyty. Siellä nyt ei sinänsä tullut mitään uutta eteen, kaikki arvot oli hyviä. Hb oli jopa 145! Mulla on rauta ollut aina tosi hyvä (ainakin toistaseks)
Verenpaine on matala, mutta se ei ole uutta.
Lääkärineuvola on 1.8 ja mua jännittää se niin paljon, että meinaan jo oksentaa! Siellä kun pitkästä aikaa tsekataan tilanne ja ultrataan! Silloin viikkoja on 10+2!! Ja np-ultra on varattu ja se on 15.8 sinnekään ei olis enää kuin n.3viikkoa! Eli nyt ollaan niiiiniiin lähellä sitä aikaa, että eka kolmannes rupeis olemaan taputeltu. Voi kun kaikki olis hyvin <3
Tähän mennessä oksennuksia on 3, joista viimisin eilen illalla. Hampaiden pesu tuon aiheutti. Mä pelkään tällä hetkellä pestä hampaita, koska se oksettaa niin paljon. Aamupahoinvointia on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Enää ei ole tuhruvuotoja ollut, hyvä niin :)
Rinnat kipuilee ja ovat kasvaneet, haha! Mutta täällä pusketaan siis eteenpäin pikkuhiljaa, on tää jännittävää aikaa. Mulla on ihan eri fiilis tästä raskaudesta, kuin mitä edellisessä oli. Pidän sitä hyvänä asiana! <3
Verenpaine on matala, mutta se ei ole uutta.
Lääkärineuvola on 1.8 ja mua jännittää se niin paljon, että meinaan jo oksentaa! Siellä kun pitkästä aikaa tsekataan tilanne ja ultrataan! Silloin viikkoja on 10+2!! Ja np-ultra on varattu ja se on 15.8 sinnekään ei olis enää kuin n.3viikkoa! Eli nyt ollaan niiiiniiin lähellä sitä aikaa, että eka kolmannes rupeis olemaan taputeltu. Voi kun kaikki olis hyvin <3
Tähän mennessä oksennuksia on 3, joista viimisin eilen illalla. Hampaiden pesu tuon aiheutti. Mä pelkään tällä hetkellä pestä hampaita, koska se oksettaa niin paljon. Aamupahoinvointia on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Enää ei ole tuhruvuotoja ollut, hyvä niin :)
Rinnat kipuilee ja ovat kasvaneet, haha! Mutta täällä pusketaan siis eteenpäin pikkuhiljaa, on tää jännittävää aikaa. Mulla on ihan eri fiilis tästä raskaudesta, kuin mitä edellisessä oli. Pidän sitä hyvänä asiana! <3
maanantai 17. heinäkuuta 2017
Innokas mummi
Jos joku on innoissaan tulevasta lapsen lapsesta, niin se on L:n äiti! Tuleva mummi on superinnoissaan, vaikka toki hän kokoajan myös odottaa, että piinaava ensimmäinen kolmannes olisi jo takana päin (niinkuin mekin ja et np-ultra toisi ihania uutisia). L:n äiti oli päättänyt tehdä meidän senttisintille peiton. Värimaailmassa huomioi meidän toiveet. Aluks aattelin, et peitto tulis sit joskus jouluna lahjaksi, mutta mitä vielä... se on jo meillä. Ei siinä, tuo on mielettömän ihana <3
tiistai 11. heinäkuuta 2017
Vanhaa verta ja mars ultraan!
Pienen pieni ruskea tuhruvuoto alkoi jo viime viikolla. En pelästynyt. Mutta kun se vuoto vaan jatkui ja jatkui, niin eilen päätin varata ultran varmistaakseni, että kaikki olisi ok tai sitten saada tietoon jotain ihan muuta.
Ultrasondi lääkärissä asemiin ja tadaa, siellä se pikkuinen oli täysissä voimissa! Sisätutkimuksessa ei poikkeavaa. Verenvuoto mahdollisesti johtuu siitä, että limakalvot ovat vissiinkin aikast kuivat.
Mikä helpotus <3
Nyt jätän ens viikon paniikkiultran välistä, koska tämäkin lysti oli jo 210e. Tahdon toivoa ja uskoa että nyt meille tulis oikeesti lapsi. :)
Ps. Vielä pieni lisäys. Käytiin tässä takas päin mentäessä syömässä sämpylät, tai no L söi, mä maistoin. Ensimmäinen oksennus tuli huoltsikan vessassa! :D
Ultrasondi lääkärissä asemiin ja tadaa, siellä se pikkuinen oli täysissä voimissa! Sisätutkimuksessa ei poikkeavaa. Verenvuoto mahdollisesti johtuu siitä, että limakalvot ovat vissiinkin aikast kuivat.
Mikä helpotus <3
Nyt jätän ens viikon paniikkiultran välistä, koska tämäkin lysti oli jo 210e. Tahdon toivoa ja uskoa että nyt meille tulis oikeesti lapsi. :)
Ps. Vielä pieni lisäys. Käytiin tässä takas päin mentäessä syömässä sämpylät, tai no L söi, mä maistoin. Ensimmäinen oksennus tuli huoltsikan vessassa! :D
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
Pahoinvointi
Nyt on rv7+2 ja ihana pikku pahoinvointi alkoi nostella päätään rv6+2. Aluksi sain olon pidettyä aisoissa, kun vaan söin säännöllisesti tai reippaasti vaan lähdin liikkeelle. Mutta viimiset kaks päivää on ollu aikamoista kukomista. Mun ruokavalio lähinnä koostuu tällä hetkellä kuivasta näkkäristä, mehukeitosta, piimästä. Hyvänä hetkenä jopa jogurtti sekä hedelmäpiltit menee alas. Oksennusrefleksi tulee jopa porkkanaa popsiessa. Tänään oli pakko käydä ostamassa sea band-rannekkeet. Jumankekka, näähän toimii! En tiedä onko lumetta vai mitä, mutta nyt nää tuntuu auttavan. Sillä hetkellä kun jotain tekee edes vähän mieli, on syötävä. Tänään euron juusto mäkkäristä maistui ja meni alas, liekö rannekkeet auttaneet? Senttisintti on varmasti saanut mun kropasta tarvitsevansa vitskut, vaikka en nyt ihan oppikirjojen mukaan ole syönyt. Raskausajan vitamiinit ovat käytössä.
Ja ei, en valita. Ihanaa vaan kun on raskausoireita, tietää jotain tapahtuvan <3
Ja ei, en valita. Ihanaa vaan kun on raskausoireita, tietää jotain tapahtuvan <3
torstai 6. heinäkuuta 2017
Ajatuksia
Tekstit tänne ovat nyt olleet varsin lyhyet. Syy on varmaan siinä, että olen halunnut nyt tästä alkuraskaudesta olla hieman yksityisemmin.
Tällä kertaa meille ei ole tullut L:n kanssa vaaleanpunaisia raskauslaseja päähän. Nyt asiat on töksäytetty suoraan lähimmäisille eteen, ilman mitään hienoja lahjaviritelmiä.
Olin tosiaan tuolla varhaisultrassa niin paniikissa että olin oksentaa odotusaulassa ja kädet tärisi. Ja kun lääkäri löysin kohdusta elävän sintin, mä purskahdin itkuun ja huokailin. Puristin L:n kättä. MIKÄ HELPOTUS!
Tää raskaus on ollut aika paljon erilaisempi ku edellinen. Mulla alkoi raskausoireet (lähinnä siis pahoinvointi ja hajuherkkyys rv6+2) kun edellisessä mulla oli jo vaikka mitä tosi aikaisin. Mut rinnat on kipeemmät ja isommat ku viimeksi. En voi nukkua ilman liivejä. Mieleltäni olen myös aika rauhallinen, varsinkin nyt kun tiedän sintin tuolla asuvan. Jännäsin tällä kertaa nimittäin tuulimunaa :D (tyhmä minä!!!!!!)
Eilinen neuvola peruuntui neukkutädin sairastumisen vuoksi, eikä tuuraajaa ollut, eka neuvola meillä on sitten vasta rv9+0.
Ns. "mielenterveysultra" on myös varattu aikoja sitten. Tänne ultraan päätin kkm:n jälkeen meneväni, jos raskaudun uudestaan. Se on rv 8+5 eli 19.7, eipä tähänkään pitkä aika ole. Verrattuna edelliseen raskauteen, aika menee nyt kuin siivillä.
Jännä yhteistapahtuma tässä myös on päällänsä. L:n isosisko kertoi odottavansa kolmatta lasta, heillä on la 24.12 ja kun meillä sitten on 25.2. Vauvaserkut ❤️
Eletään kyllä niin jänniä aikoja, mutta mä olen nyt joka hetki onnellinen ❤️
Tällä kertaa meille ei ole tullut L:n kanssa vaaleanpunaisia raskauslaseja päähän. Nyt asiat on töksäytetty suoraan lähimmäisille eteen, ilman mitään hienoja lahjaviritelmiä.
Olin tosiaan tuolla varhaisultrassa niin paniikissa että olin oksentaa odotusaulassa ja kädet tärisi. Ja kun lääkäri löysin kohdusta elävän sintin, mä purskahdin itkuun ja huokailin. Puristin L:n kättä. MIKÄ HELPOTUS!
Tää raskaus on ollut aika paljon erilaisempi ku edellinen. Mulla alkoi raskausoireet (lähinnä siis pahoinvointi ja hajuherkkyys rv6+2) kun edellisessä mulla oli jo vaikka mitä tosi aikaisin. Mut rinnat on kipeemmät ja isommat ku viimeksi. En voi nukkua ilman liivejä. Mieleltäni olen myös aika rauhallinen, varsinkin nyt kun tiedän sintin tuolla asuvan. Jännäsin tällä kertaa nimittäin tuulimunaa :D (tyhmä minä!!!!!!)
Eilinen neuvola peruuntui neukkutädin sairastumisen vuoksi, eikä tuuraajaa ollut, eka neuvola meillä on sitten vasta rv9+0.
Ns. "mielenterveysultra" on myös varattu aikoja sitten. Tänne ultraan päätin kkm:n jälkeen meneväni, jos raskaudun uudestaan. Se on rv 8+5 eli 19.7, eipä tähänkään pitkä aika ole. Verrattuna edelliseen raskauteen, aika menee nyt kuin siivillä.
Jännä yhteistapahtuma tässä myös on päällänsä. L:n isosisko kertoi odottavansa kolmatta lasta, heillä on la 24.12 ja kun meillä sitten on 25.2. Vauvaserkut ❤️
Eletään kyllä niin jänniä aikoja, mutta mä olen nyt joka hetki onnellinen ❤️
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Varhaisultra
Nyt on rv6+5 ja yksi viikkoja vastaava vauvanalku sykkeineen löytyi. <3
Voi tätä onnen kyynelten määrää! Pysy pieni nyt mukana <3
Voi tätä onnen kyynelten määrää! Pysy pieni nyt mukana <3
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Yskä tehnyt tehtävänsä?
yskä jatkuu. Tein digin. Näyttää "raskaana 2-3" ja nyt rv 5+4... onkohan peli menetetty. Voi kun pääsisi hcg mittaukseen. Pelkään kuitenkin pahinta.
perjantai 23. kesäkuuta 2017
Hieman piinapäivien kulusta
Folliultrassa kun käytiin lääkäri sanoi " kyllä tästä kierrosta hyvä tulee". Autossa mumisin L:lle, että onneks tää ei oo meidän eka kokemamme inssikierros, koska toi lause luo liikaa toivoa. Sitten kun oli inseminaatiopäivä lääkäri sanoi "varataan sit kaks alkuraskaudenultraa kun soitat tuloksesta" ja taas mä olin mielessäni "ei noin voi sanoa" ja sitten lähdettiin kotiin piinaileen. Mulla kyllä oli miltei kokoajan hyvä fiilis tästä kierrosta, koska tähän ei ollut tarkoitus tarttua, mutta en olis ikinä antanut ittelleni anteeks, jos en olis kuunnellu mun fiilistä.
Jossain kohtaa piinapäiviä en pystynyt juomaan kahvia, koska tuli huono olo ja vatsa meni sekaisin. Ekat epäilyt heräs tästä. Sitten mulle ei maistunut siideri, kun yritin yhden tölkin juoda. No nyt ne epäilyt vasta heräsikin :D. Sitten kun kävin pissalla, alavatsassa viilsi. Tässä kohtaa L:lle taisin sanoa, että "nyt joko tiputaan korkealta ja kovaa tai sitten ei, mutta olen 85% todennäköisyydellä raskaana"
Töissä multa kysyi työkaveri "oletko sä N raskaana, kun olet niin kalpea" ja tässä kohtaa en ollut tehnyt testiä vielä, mulla vaan oli huono olo. Joka lieveni sit vähitellen ennen testin tekoa.
Mutta nyt tällähetkellä: Mulla on nälkä 24/7, pahoinvointia ei ole siis vielä tullut. Aivan erilaisia vihlasuja ja jomotuksia ajoittain, kuin viime raskaudessa. Tällä kertaa en mieti edes raskautta kokoajan, välillä jopa unohdan koko asian. Janottaa. Ja rinnat + nännit kipeämmät kuin koskaan ikinäikinä ennen! Inhottaa vaan ku mulla on kamala yskä. Jäin tän yskän takia myös sairaslomalle, jonka vuoksi jäi yövuorot tekemättä ja alko kesäloma vähän aikasemmin. Työterveyshoitaja sanoi, että yskästä ei pitäis olla mitään haittaa alkiolle (se ku mun suurin huoleni nyt on). Mutta varhaisultrassa tilanne nähdään.
Siihen asti, hyvää kesää kaikille!
Terveisin: N ja salamatkustaja rv5+0
maanantai 19. kesäkuuta 2017
Flunssaa ja muuta
Enpäs sitten viime raskauden alussa flunssaa saanu, mutta nyt tuo pirulainen taisi tänne rantautua. Eka alko yskimisellä ja nyt yskiminen jatkuu, mutta lisäksi nyt on kurkku kipeä sekä nenä vuotaa. Alkuraskaudessa kuulemma flunssa on yleistä, sillä vastustuskyky heikkenee. Alkiolle myöskään tästä ei pitäis olla haittaa, ellei nyt joku kauheen korkeakuume nouse. Silti tämäkin kokemus jännittää.
Eilen soittelin klinikalle, varasin myös varhaisultra ajan, joka on jo rv6+5, sillä klinikalla alkaa kesäsulku, jos ei vielä sykettä nää, niin näkee nyt ainakin onko tuolla ketään. Rv8+5 on sitten toinen ultra, mutta ihan täällä kotikulmilla. Huonosti oli aikoja, joten hyvä että lähdin sit kuitenkin ajoissa noita ultria varailemaan. Ja jos mä ihan myönnän, niin soitin mä sinne neuvolaankin, koska ajattelin et tää kesä ja ihmisten loma ruuhkauttaa. No sinä päivänä ku on ultra rv6+5 aamulla, on iltapäivällä neuvola. Hoitaja onkin jo tuttu viime kerrasta, nyt L pääsee myös mukaan <3
Mutta nyt sitten ei muuta tällä erää, lauantai aamuna klo. 7.00 päättyy yövuoro ja mä pääsen lomalle! (Ps. Miten mä jaksan valvoa yöt?)
Eilen soittelin klinikalle, varasin myös varhaisultra ajan, joka on jo rv6+5, sillä klinikalla alkaa kesäsulku, jos ei vielä sykettä nää, niin näkee nyt ainakin onko tuolla ketään. Rv8+5 on sitten toinen ultra, mutta ihan täällä kotikulmilla. Huonosti oli aikoja, joten hyvä että lähdin sit kuitenkin ajoissa noita ultria varailemaan. Ja jos mä ihan myönnän, niin soitin mä sinne neuvolaankin, koska ajattelin et tää kesä ja ihmisten loma ruuhkauttaa. No sinä päivänä ku on ultra rv6+5 aamulla, on iltapäivällä neuvola. Hoitaja onkin jo tuttu viime kerrasta, nyt L pääsee myös mukaan <3
Mutta nyt sitten ei muuta tällä erää, lauantai aamuna klo. 7.00 päättyy yövuoro ja mä pääsen lomalle! (Ps. Miten mä jaksan valvoa yöt?)
sunnuntai 18. kesäkuuta 2017
Virallinen testipäivä
Menkat ovat myöhässä, hyvä niin, tänään tein ihan perus apteekin r- testin ja 2viivaa tuli, testiviiva ei nyt vieläkään ole yhtä vahva kun kontrolli, mutta lähellä mennään. Ja ei kai noita viivojen vahvuuksia auta kytätä? Ens viikolla teen vielä digin. Tosiaan tää pieni paniikki tuli siitä, että perjantaina töiden jälkeen tein Digillä negan. Ja tämä johtui siitä että pissasin 15minuutin sisällä x2 joista toisella kerralla testasin miltei värittömästä virtsasta negan (joo hätähousu, taas). Mutta illalla oli taas liuskassa pari viivaa ja tosiaan la aamuna digi plussa.
Eli kai mä nyt sit olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. <3
Tän aamun testistä mulla on kuva, mut en saa sitä nyt tänne jostain syystä :(
Hirmu erilainen alku ollut, kuin edelliskerralla. Viimeks mua vihlo kokoajan menkkamaisesti ja nippaili. Nyt ei oo juurikaan mitään. Välillä vihlasee, mut muuten aika rauhallinen meininki. Rinnat ovat tosi turpeet ja nännit superkipeet (viime raskaudessa ei näin kipeät ollut). Janottaa... välillä kokoajan ja välillä vähän vähemmän. Ja nälkä, voi luoja! Se mulla on kokoajan. Muuten ei mitään ihmeellistä. Lugesteroni pakkauksen ajattelin käyttää loppuun.
Huomenna soitan klinikalle, sitä en tiedä koska neuvolaan viittii soittaa. Ehkä sinne soittelen vasta loppuviikosta.
Eli kai mä nyt sit olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. <3
Tän aamun testistä mulla on kuva, mut en saa sitä nyt tänne jostain syystä :(
Hirmu erilainen alku ollut, kuin edelliskerralla. Viimeks mua vihlo kokoajan menkkamaisesti ja nippaili. Nyt ei oo juurikaan mitään. Välillä vihlasee, mut muuten aika rauhallinen meininki. Rinnat ovat tosi turpeet ja nännit superkipeet (viime raskaudessa ei näin kipeät ollut). Janottaa... välillä kokoajan ja välillä vähän vähemmän. Ja nälkä, voi luoja! Se mulla on kokoajan. Muuten ei mitään ihmeellistä. Lugesteroni pakkauksen ajattelin käyttää loppuun.
Huomenna soitan klinikalle, sitä en tiedä koska neuvolaan viittii soittaa. Ehkä sinne soittelen vasta loppuviikosta.
perjantai 16. kesäkuuta 2017
En osaa uskoa
Testit alkaa edelleenkin vahvistua ja digi sanoo "raskaana 1-2", mutta silti mulla on kokoajan olo, että tuskinpa tässä hyvin käy. Lugesteroneja laittaessa huomaa kohdunsuun olevan alhaalla ja tietenkin ihanaan Googleen sukelsin asiasta lukemaan. Tosin keskusteluja selatessani huomasin ihmisille syntyneen terveitä vauvoja vaikka kohdunsuun tilanne on aluksi ollut tuo. Toisinaan pelkään, että nyt on kemiallinen raskaus... tai emmä oikeestaan edes pelkää. Ku emmä pelkää mitää :D mä otan kaiken vastaan! Toivon silti että tää on totta ja ollaan vahvasti raskaana <3
torstai 15. kesäkuuta 2017
Dpo14
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Dpo12
Testasin jo hätähousuna... tai testasin jo ekan kerran dpo10 ja putipuhdas nega...
Ja nyt.... joku värillinen haamulainen tuossa edessäni nyt on!! Odotellaan, että vahviistuuko, toivon niin :')
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Unta?
Silloin marraskuussa, kun en ollut vielä tehnyt positiivista raskaustestiä, näin unta että sylissäni oli pieni tyttövauva, jonka olin kokoajan tiputtaa alas. En saanut sitä pidettyä sylissäni, vaikka kuinka yritin. Tän unen jälkeen tein pian positiivisen testin ja sen lopun me kaikki tiedämmekin. Olikohan tällä unella juurikin tämä tarkoitus.
NYT näin näiden kesäkuun piinapäivien aikana unta, että L:n kanssa kävelimme synnytyssairaalan käytävää pitkin pieni vauva tiukasti rintaani vasten ja itkimme onnesta. Hoimme jatkuvasti "äidit pitää susta hyvää huolta aina ja ikuisesti". Sairaalan käytävällä istui toinen sateenkaaripari oman vauvansa kanssa joita onnittelimme nyökkäyksellä ja hymyllä. Kumpienkin perheiden silmistä paistoi onnellisuus ja kiitollisuus. Onkohan sitten tällä unella tarkoitus?
NYT näin näiden kesäkuun piinapäivien aikana unta, että L:n kanssa kävelimme synnytyssairaalan käytävää pitkin pieni vauva tiukasti rintaani vasten ja itkimme onnesta. Hoimme jatkuvasti "äidit pitää susta hyvää huolta aina ja ikuisesti". Sairaalan käytävällä istui toinen sateenkaaripari oman vauvansa kanssa joita onnittelimme nyökkäyksellä ja hymyllä. Kumpienkin perheiden silmistä paistoi onnellisuus ja kiitollisuus. Onkohan sitten tällä unella tarkoitus?
perjantai 9. kesäkuuta 2017
Inseminaatio nro.1
Eka inssi tehty kkm:n jälkeen. Ja jos ihan totta puhutaan, niin menossa on kai jo dpo7. Aika on mennyt suht nopeasti, mutta tänään huomasin tutun pms oireen tulleen (eli masentunut olo), jotenkin tuntuu nyt niin negatiiviselta, kuin vain voi tuntua. Aikasemmin fiilikset tulevasta oli jotain ihan muuta.
En saanut taaskaan ovisplussaa aikaiseksi, mukana oli tuttuun tapaan letrozolet, menopur 75IU sekä pregnyl. Inssin aikaan sieltä löyty hyvä 23mm kokonen munis ja oli kp13, ovulaatio tod.näk olit sit kp14.
Mutta ei masennuta. Meillä on rahatilanne parempi kuin hyvä, kun muorin perunkirjoitukset ovat ohi, ilman tätä "lahjaa" meidän vauvanyrittäminen päättyisi tähän....siis jos tää kierto päättyy huonosti.
Toivoa kai on niin kauan, kunnes menkat alkaa.
En saanut taaskaan ovisplussaa aikaiseksi, mukana oli tuttuun tapaan letrozolet, menopur 75IU sekä pregnyl. Inssin aikaan sieltä löyty hyvä 23mm kokonen munis ja oli kp13, ovulaatio tod.näk olit sit kp14.
Mutta ei masennuta. Meillä on rahatilanne parempi kuin hyvä, kun muorin perunkirjoitukset ovat ohi, ilman tätä "lahjaa" meidän vauvanyrittäminen päättyisi tähän....siis jos tää kierto päättyy huonosti.
Toivoa kai on niin kauan, kunnes menkat alkaa.
maanantai 5. kesäkuuta 2017
Ei helv......!!
jokainen lause tuntui siltä, kun joku olisi ampunu aseella sydämeen luoteja:
"Lapsettomilla ei ole omaa elämää, helppo niiden on sanoa"
"Onneks sulla ei ole lapsia, ei kulu rahaa niin paljoa"
Ja tämä nyt ei sinänsä muhun liity, mutta tuli keskustelua töissä lasten harrastuksista.
Työkaverini mielestä lapsella on oikeus harrastaa mitä haluaa ja lapsen vanhemman kuuluu/pitää maksaa harrastus. Ihmettelin itse ääneen, että miten köyhät perheet maksavat esim. Kalliin jääkiekko harrastuksen, jos joutuu miettimään jo, että mistä saadaan ruokaa pöytään. Vastaukseksi sain vain "sit pitää katsoa peiliin ja vähentää sitä ryyppäämistä" SIIS että mitä?!?!?!?? Jos perhe on köyhä se tarkoittaa työkaverini mielestä automaattisesti, että perheessä keskitytään alkoon. Ai että mä suutuin. Työntekijä tietää mun perhetaustoista. Minä en saanut harrastaa mitään kallista, koska rahaa ei ollut Yh-äidilläni, joka hotellihuoneita siivoten koitti saada meille kolmelle lapselle ruokaa pöytään ja et meillä lapsilla olisi aina siistit ehjät vaatteet, kyse ei ollut alkosta.
Mua niin rupes ketuttamaan tämä työntekijä, että mulla meni koko päivä pilalle...
Hormoonit siis jyllää......
"Lapsettomilla ei ole omaa elämää, helppo niiden on sanoa"
"Onneks sulla ei ole lapsia, ei kulu rahaa niin paljoa"
Ja tämä nyt ei sinänsä muhun liity, mutta tuli keskustelua töissä lasten harrastuksista.
Työkaverini mielestä lapsella on oikeus harrastaa mitä haluaa ja lapsen vanhemman kuuluu/pitää maksaa harrastus. Ihmettelin itse ääneen, että miten köyhät perheet maksavat esim. Kalliin jääkiekko harrastuksen, jos joutuu miettimään jo, että mistä saadaan ruokaa pöytään. Vastaukseksi sain vain "sit pitää katsoa peiliin ja vähentää sitä ryyppäämistä" SIIS että mitä?!?!?!?? Jos perhe on köyhä se tarkoittaa työkaverini mielestä automaattisesti, että perheessä keskitytään alkoon. Ai että mä suutuin. Työntekijä tietää mun perhetaustoista. Minä en saanut harrastaa mitään kallista, koska rahaa ei ollut Yh-äidilläni, joka hotellihuoneita siivoten koitti saada meille kolmelle lapselle ruokaa pöytään ja et meillä lapsilla olisi aina siistit ehjät vaatteet, kyse ei ollut alkosta.
Mua niin rupes ketuttamaan tämä työntekijä, että mulla meni koko päivä pilalle...
Hormoonit siis jyllää......
tiistai 23. toukokuuta 2017
ivf korttia vilautettu
Selailin facebookia tässä yks ilta ja eteeni tuli mainos dextralta "haluatko osallistua ivf tutkimukseen?" Klikkasin. Näytin L:lle. Mietittiin. Ja sit mä olinkin näpyttelemässä sähköpostiviestiä sinne suuntaan.
Eli kyseessä on tutkimus, jossa testataan erään pian markkinoille saapuvan lääkkeen tehoa. Lääke siis annetaan alkionsiirron yhteydessä, jonka tarkoituksena on vähentää kohdun supisteluja ja näin lisätä verenkiertoa kohdussa, joka lupaa alkiolle paremman mahdollisuuden kiinnittyä. Osa kokeessa olevista saa lumelääkkeen ja tutkimuksessa oleva ei luonnollisestikkaan tiedä, saako hän lumelääkkeen vaiko tämän oikean tutkimuslääkkeen. Ensimmäisissä vaiheissa on todettu, että tämä oikea lääke tuotti toivotun tuloksen.
Se mitä me joutuisimme tekemään on: ensikäynti/seula (maksuton), psykologi (luovutettujen solujen käyttöä varten, tämä on omakustanteinen),verenpaineen mittailua, ylimääräsiä verikokeita, jotka luonnollisestikkin korvataan. Ivf-hoitoon kuuluvat lääkkeet korvataan 1500euroon asti. Ja alkionsiirto on maksuton, mikäli mitään siirrettävää on. Raskaustesti on ilmainen. Sekä kaksi mahdollista alkuraskaudenultraa kuuluu maksuttomina tähän. Omasta pussista joutuu maksamaan yhteensä n. 2500e-reilu 3000e.
Tämä tutkimus kolkuttaa takaraivossa. Pitäiskö? No mitä jos inssillä onnistutaankin? No mitä jos ei? Kyllä, ei, kyllä, ei, kyllä!?!!!!!!???
Miltäs tämä muiden korvaan kuulostaa?
Eli kyseessä on tutkimus, jossa testataan erään pian markkinoille saapuvan lääkkeen tehoa. Lääke siis annetaan alkionsiirron yhteydessä, jonka tarkoituksena on vähentää kohdun supisteluja ja näin lisätä verenkiertoa kohdussa, joka lupaa alkiolle paremman mahdollisuuden kiinnittyä. Osa kokeessa olevista saa lumelääkkeen ja tutkimuksessa oleva ei luonnollisestikkaan tiedä, saako hän lumelääkkeen vaiko tämän oikean tutkimuslääkkeen. Ensimmäisissä vaiheissa on todettu, että tämä oikea lääke tuotti toivotun tuloksen.
Se mitä me joutuisimme tekemään on: ensikäynti/seula (maksuton), psykologi (luovutettujen solujen käyttöä varten, tämä on omakustanteinen),verenpaineen mittailua, ylimääräsiä verikokeita, jotka luonnollisestikkin korvataan. Ivf-hoitoon kuuluvat lääkkeet korvataan 1500euroon asti. Ja alkionsiirto on maksuton, mikäli mitään siirrettävää on. Raskaustesti on ilmainen. Sekä kaksi mahdollista alkuraskaudenultraa kuuluu maksuttomina tähän. Omasta pussista joutuu maksamaan yhteensä n. 2500e-reilu 3000e.
Tämä tutkimus kolkuttaa takaraivossa. Pitäiskö? No mitä jos inssillä onnistutaankin? No mitä jos ei? Kyllä, ei, kyllä, ei, kyllä!?!!!!!!???
Miltäs tämä muiden korvaan kuulostaa?
torstai 11. toukokuuta 2017
Häistä sitten hautajaisiin
Niin siinä sitten kävi, että vanha muorini nukkui pois ja minusta sekä alaikäisestä siskostani tuli kuolinpesänomistajat. Muori kerkesi olla vanhainkodissakin jo liki 4vuotta ja toivoi itse poispääsyä täältä, jonka vuoksi en niin kamalan surullinen ole, haikea olo kylläkin. Nyt hänellä on hyvä olla. Mutta tästäkin selvitään. Ehkä tässäkin on yksi tarkoitus sille, jonka vuoksi raskauteni keskeytyi vuoden lopussa. Nyt kun on paljon muuta tehtävää ja ajateltavaa. Saattaa myös olla, että jäädään myös hoitotauolle syksyyn asti, koska nyt ovat muut asiat käsiteltävä/hoidettava ennenkuin on ns. tilaa muille jutuille. Elämässä viimeisen puolen vuoden aikana on menty ylös ja alas. Ilo (raskauden alku), suru (raskauden päättyminen), ilo (meidän häät), suru (muorin kuolema), ja seuraavana toivottavasti vuorossa se ilo.
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
Hääpäivämme
Kaikki alkoi 5.5.2017 oikeastaan sillä, että heräsin ensimmäisenä ja suuntasin kampaajalle laittamaan tukkani nätiksi. Täältä tullessani alkoi välittömästi L:n vuoro kampaajalla. Hiukset onnistui erittäin hyvin ja viimeistään tässä vaiheessa tuli oikeasti se fiilis, että me saamme juuri tänään toisemme. Meikitkin onnistui ja olo oli oikeasti kaunis. Meiltä suunnattiin maistraattiin ja vihkiminen alkoi klo13. Vihkijä oli hieman hassu, sillä hän hieman takerteli sanoissaan mm. kun olisi pitänyt sanoa "aviopuoliso" hän sanoi "aviovaim...eiku aviopuoliso". Ja oli niitä pari muutakin juttua, mutta tämä ei meitä nyt oikeasti mitenkään häirinnyt. Vihkimisen jälkeen suunnattiin viereiseen puistoon ottamaan kuvia, sillä onnistuihan hääpäiväksemme mitä kaunein sää! <3
Maistraatin jälkeen mentiin vielä anoppilaan pakkailemaan autot häihin vietävistä tavaroista/ruuista.
Häät ylipäätänsä onnistuivat täydellisesti. Meillä ei niinkään häissä ollut aikataulua, josta saimmekin vain hyvää palautetta, kun kaikki ei ollut aikataulutettua. Yllätys hääesityskin saapui meitä ilahduttamaan (sukulaiseni oli tämän yllätyksen tilannut) Tämä yllätysesiintyjä oli mentalisti- ja taikuri. Ja teki ihan mielettömiä korttitemppuja. Korttitemput eivät olleet mitenkään ns. perinteisiä vain ns. täysin toisella levelillä. Aivan upea esitys, johon mekin päästiin osallisiksi. Meillä oli myös paikalla elävää musiikkia, mallilla mies + kitara (joka oli siis meidän tuttu) ja hänelle sai heittää toiveita erilaisista kappaleista. Meidän rakkain ja hartain toive olikin Olavi Uusivirran kappale "tuu mun vaimoksein" ja voi sitä kyynelten määrää <3 Päästiin myös yllätykseksemme tanssahtamaan häätanssi/valssin tai miksikä sitä nyt voi kutsua :D Kappaleena oli Leif wager -romanssi. Eli se kappale jossa lauletaan "sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan" <3
Loppuilta menikin poreissa lilluen. Ja voin kertoa, että aamulla poreammeen vesi oli järkyttävän näköistä!!!!!!! Ja ei mikään ihme, kun miltei 40 ihmistä siellä lillunu, yök :D Mutta hiton kivaa oli!
Ruokaa ja juomaa riitti kaikille. Tunnelma oli ihana ja jäi ihanat muistot. Päivä meni vain niin nopeasti.
Lokakuussa meitä odottaakin sitten lanzaroten häämatka!!
Vuosi 2017 on meidän, toivottavasti unelmat toteutuvat tänä vuonna.
Terveisin Rouva N J-L & L L
lauantai 6. toukokuuta 2017
Rouvat ja ylläri
Nyt vain tällänen pikapäivitys, olemme nyt siis aviopari <3 häistä kerron myöhemmin enemmän. :) mutta mitäpäs äsken tapahtui? Tuli paineen tunne alavatsaan ja päätin mennä vessaan ja tehdä ovistestin..... MÄ BONGASIN LUOMU OVIKSEN!!! Ja nyt eletään kp18. Onneksi tässä kierrossa ei vielä inssiä suunniteltu, koska nyt on kuitenkin lauantai. Miten tästä voi olla niin iloinen, jee!
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
Polttarit!
Täällä sitä löhöillään kotona ja tehdään katkarapuleipiä ja limukat yms. muut juomat maistuu nyt jumalaisilta! :D Eilen nimittäin meidät yllätettiin todenteolla!
Aloitan ihan alusta koko tarinan. Eli:
N. Viikko sit kyseltiin vaivihkaa L:n siskolta, että olivatko he ajatelleet meille järjestää polttareita, koska aika käy vähiin ja oltais sellaset kyllä haluttu. Vastaukseksi saatiin vaan, että "sori, ei me kyllä yhtään oltu ajateltu... no jos 30.4 pidettäis joku piknik tyyppinen juttu." Tää passas meille, vaikka salaa oltiin pettyneitä, että meidät on oikeasti unohdettu. Mieli meni matalaksi. Mutta jätettiin asia siihen.
Eilen (29.4) tosiaan L:llä oli varattuna kampaajalle aika, jotta sit ennen meidän häitä ja tulevia piknik polttareita varten olisi tukka mintissä.
Kesken työpäivän L soittaa mulle hätääntyneenä töihin, että myöhästyy todennäköisesti kampaajalta, koska oli joutunut palaamaan kotiin, sillä naapuri oli ilmoittanut, että meidän palovarotin soi. Paniikki iski. Palaako meidän koti?!!? Entäs eläimet?!? Loppujen lopuks kaikki olikin hyvin. Jatkoin työpäivääni, kunnes työkaverini tuli iltavuoroon jo klo.12 ja ihmettelin, miksi niin aikaisin tullut töihin. Työkaverini kertoi tekevänsä tunteja takaisin ja pyysi mua katsomaan työvuorolistoja kanssaan. Osastolta poistuttuani liuta parhaita ystäviä odottaa työpaikan aulassa + L. Huudahtaen "yllätyyyys" ja itkuksi se meni. Mulle laitettiin lei kaulaan ja "bride to be" nauha. Samanlainen nauha oli myös L:llä. Työpäiväni päättyi yllättäen klo.12 ja mä lähdin juhlimaan!
Työkaverini oli tullut tämän yllätyksen vuoksi sovitusti siis aikaisemmin töihin ja myös esimiehelleni oli tästä asiasta soitettu. Palovarotin juttukin oli ollut valetta ja L:ää vastassa oli sama porukka, kun mua hakiessa. L:n kampaaja oli siis ystävien toimesta peruttu ja olivat varanneet nyt keskiviikoksi sitten uuden ajan.
Töistä kun poistuin sain viedä auton luonnollisestikkin kotiin. Kun autosta tulin pihalle, iskettiin pieni fresita-pullo käteen. Sain hakea kotoa peseytymisjutut ja vaihtovaatteet + meikit. (Voin kertoa, että hikisenä töiden jälkeen ei ollut kauheen hehkeä olo!) Meiltä kun lähdettiin vietiin eka meidän koirat anoppilaan. Tästä kohteesta meidät vietiin silmät sidottuina paikkaan, jossa päästii pelaamaan lasersotaa! Jiiihaa!
Nyt meidän porukka jaettiin kahteen, että olin siix L:stä ns.erossa.
Tämän jälkeen mentiin kauppakeskukseen tekemään tehtäviä (kauppakeskus oli ollut b-suunnitelma, koska takatalvi iski) ja pakko sanoa, että aika nihkeästi ihmiset suostui antamaan "avioliitto vinkkejä" ja suurinosa oli mallia "älä mene naimisiin" ja yks aika hauska tuli kans vastaan "älä mene naimisiin miehen kanssa" :D mutta toki myös hyviäkin vastauksia tuli. 5euron edestä sain vappupussukoita myytyä.
L myi sydänilmapalloja. :) ja sen myynti oli vähän parempi :D
Sit mut vietiin syömään ja samalla tehtiin vaimotesti. Eli 24 kysymystä L:stä, mm. mikä on hänen pituus jne. Illalla käytiin vastaukset läpi ja tais neljä vai viis mennä väärin.
Käytiin myös yhdessä pubissa, jossa mun olisi ollut tarkoitus laulaa yksi karaoke kappale, mutta sielä ei ollutkaan nyt karaokea. Tein L:stä tarinan, jonne mun piti sijoittaa mulle annetut sanat mm. rakkaus, sateenkaari ja sormivibraattori :D haha! Hyvä tarina tuli! L:llä oli samat tehtävät mutta eri paikassa. Tämän jälkeen käytiin heittämässä kumpikin 3kiveä järveen samalla huutaen toiveet, jotka haluamme avioliiton aikana tapahtuvan. Ei varmaan oo epäselvää, että 1 kivi oli "lapsi".
Tän jälkeen suunnattiin saunaan ja suihkuun. Ja nautittiin pikkupurtavasta ja juomista enemmän ja vähemmän. Loppuillasta lähettiin keskustaan vähän tanssimaan.
Oli kyllä erittäin onnistunut yllätys. Ja näitäkin kuulemma oli suunniteltu jo useampi kuukausi, eli meidän "unohtaminen" oli myös osa juonta <3
Enää muutama päivä häihin... vähiin käy <3
Aloitan ihan alusta koko tarinan. Eli:
N. Viikko sit kyseltiin vaivihkaa L:n siskolta, että olivatko he ajatelleet meille järjestää polttareita, koska aika käy vähiin ja oltais sellaset kyllä haluttu. Vastaukseksi saatiin vaan, että "sori, ei me kyllä yhtään oltu ajateltu... no jos 30.4 pidettäis joku piknik tyyppinen juttu." Tää passas meille, vaikka salaa oltiin pettyneitä, että meidät on oikeasti unohdettu. Mieli meni matalaksi. Mutta jätettiin asia siihen.
Eilen (29.4) tosiaan L:llä oli varattuna kampaajalle aika, jotta sit ennen meidän häitä ja tulevia piknik polttareita varten olisi tukka mintissä.
Kesken työpäivän L soittaa mulle hätääntyneenä töihin, että myöhästyy todennäköisesti kampaajalta, koska oli joutunut palaamaan kotiin, sillä naapuri oli ilmoittanut, että meidän palovarotin soi. Paniikki iski. Palaako meidän koti?!!? Entäs eläimet?!? Loppujen lopuks kaikki olikin hyvin. Jatkoin työpäivääni, kunnes työkaverini tuli iltavuoroon jo klo.12 ja ihmettelin, miksi niin aikaisin tullut töihin. Työkaverini kertoi tekevänsä tunteja takaisin ja pyysi mua katsomaan työvuorolistoja kanssaan. Osastolta poistuttuani liuta parhaita ystäviä odottaa työpaikan aulassa + L. Huudahtaen "yllätyyyys" ja itkuksi se meni. Mulle laitettiin lei kaulaan ja "bride to be" nauha. Samanlainen nauha oli myös L:llä. Työpäiväni päättyi yllättäen klo.12 ja mä lähdin juhlimaan!
Työkaverini oli tullut tämän yllätyksen vuoksi sovitusti siis aikaisemmin töihin ja myös esimiehelleni oli tästä asiasta soitettu. Palovarotin juttukin oli ollut valetta ja L:ää vastassa oli sama porukka, kun mua hakiessa. L:n kampaaja oli siis ystävien toimesta peruttu ja olivat varanneet nyt keskiviikoksi sitten uuden ajan.
Töistä kun poistuin sain viedä auton luonnollisestikkin kotiin. Kun autosta tulin pihalle, iskettiin pieni fresita-pullo käteen. Sain hakea kotoa peseytymisjutut ja vaihtovaatteet + meikit. (Voin kertoa, että hikisenä töiden jälkeen ei ollut kauheen hehkeä olo!) Meiltä kun lähdettiin vietiin eka meidän koirat anoppilaan. Tästä kohteesta meidät vietiin silmät sidottuina paikkaan, jossa päästii pelaamaan lasersotaa! Jiiihaa!
Nyt meidän porukka jaettiin kahteen, että olin siix L:stä ns.erossa.
Tämän jälkeen mentiin kauppakeskukseen tekemään tehtäviä (kauppakeskus oli ollut b-suunnitelma, koska takatalvi iski) ja pakko sanoa, että aika nihkeästi ihmiset suostui antamaan "avioliitto vinkkejä" ja suurinosa oli mallia "älä mene naimisiin" ja yks aika hauska tuli kans vastaan "älä mene naimisiin miehen kanssa" :D mutta toki myös hyviäkin vastauksia tuli. 5euron edestä sain vappupussukoita myytyä.
L myi sydänilmapalloja. :) ja sen myynti oli vähän parempi :D
Sit mut vietiin syömään ja samalla tehtiin vaimotesti. Eli 24 kysymystä L:stä, mm. mikä on hänen pituus jne. Illalla käytiin vastaukset läpi ja tais neljä vai viis mennä väärin.
Käytiin myös yhdessä pubissa, jossa mun olisi ollut tarkoitus laulaa yksi karaoke kappale, mutta sielä ei ollutkaan nyt karaokea. Tein L:stä tarinan, jonne mun piti sijoittaa mulle annetut sanat mm. rakkaus, sateenkaari ja sormivibraattori :D haha! Hyvä tarina tuli! L:llä oli samat tehtävät mutta eri paikassa. Tämän jälkeen käytiin heittämässä kumpikin 3kiveä järveen samalla huutaen toiveet, jotka haluamme avioliiton aikana tapahtuvan. Ei varmaan oo epäselvää, että 1 kivi oli "lapsi".
Tän jälkeen suunnattiin saunaan ja suihkuun. Ja nautittiin pikkupurtavasta ja juomista enemmän ja vähemmän. Loppuillasta lähettiin keskustaan vähän tanssimaan.
Oli kyllä erittäin onnistunut yllätys. Ja näitäkin kuulemma oli suunniteltu jo useampi kuukausi, eli meidän "unohtaminen" oli myös osa juonta <3
Enää muutama päivä häihin... vähiin käy <3
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017
menneisyys vs. tulevaisuus
Näin yövuorossa ollessani on aikaa pohtia tulevaisuutta ja miettiä hieman jopa menneisyyttä tämän "projektin" kanssa.
Meidän aivan ensimmäisestä inseminaatiosta tulee pian kuluneeksi vuosi. Se tehtiin 3.6.2016 ja kellokin oli muistaakseni 11.30. Meillä oli kova kiire L:n siskon valmistujaisiin, koska myöhästyisimme. L:n sisko tiesi oikean syyn miksi me myöhästyttäisiin ja L:n vanhemmille kerrottiin olevamme "pankkiasioilla". Ja näitä "pankkiasioita" oltiin toteuttamassa muutamaankin otteeseen. Kun meillä vihdoin raskaustesti näytti positiivista oltiin innosta hihkuen kertomassa jouluaattona, mitä nämä "pankkiasiat" ovat tuoneet mukanaan, mutta toisin kävi.
L:n äiti onkin heittänyt toiveensa ilmoille, että jatkossa kertoisimme suoraan, kun hoidot meillä jatkuvat. Hän oli jopa hieman ihmeissään miksi olimme pitäneet koko projektin salassa, aluksi hän epäili sitä, että me pelkäsimme heidän reaktiota että se olisi kielteinen, vaikkei kyse ollut siitä. Vaan mielestäni/mielestämme ei lapsen teosta heteroparitkaan puhu ja se on ok. L:n äiti kyllä tämän ymmärsi ja vain hyvää hän tarkoitti/tarkoittaa.
Mutta entäpä nyt? Pitäisikö nyt häiden jälkeen alkaa puhumaan, että me lähdetään yrittämään lasta jälleen touko-kesäkuussa? Ehkä inseminaation jälkeen olisi hyvä tuoda tämä asia ilmi. Tarvii katsoa sellainen tilanne, jossa se on luonnollisinta kakistaa suusta ulos.
Silloin kun olin vielä raskaana oli L ja hänen äitinsä kaupoissa, jossa anoppi oli ihastellut vauvanvaatteita ja silloin vielä kannoimme mukanamme pientäsuurta salaisuutta. Anopin vauvahaaveet hiljeni mun kkm:n jälkeen. Mutta nyt oltiin viime lauantaina ostoksilla, kun anoppi sanoi lasten vaatteiden kohdalla "voi kun näitä voisi taas joskus ostaa". Minä ja L jatkettiin matkaa, kunnes meidän oli pakko koskettaa lastenosaston sateenkaaren väristä paitaa. Jospa me pian voidaan olla taas ostoksilla pienisuuri ihme mukanamme. Välillä mä jo ihan unohdan, että mä oon ollut raskaana. Tuntuu ihan oudolta. Piinapäivinäkään en juurikaan miettinyt raskauden mahdollisuutta. Ja mun kierroissa tuntuu aina, että olis raskaana. :D
Mä en tiedä, mutta mulla on sellainen positiivinen fiilis tulevan inssin suhteen. En osaa edes sitä sanoin sanoa. Tuntuu, että nyt se on tehtävä. Nyt tai ei koskaan. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin, sitä ei tiedä kukaan onnistuuko inseminaatio, mutta mä koko sydämestäni toivon niin.
Mä haluan uskoa, että elämässä on kaikelle jokin tarkoitus. Se että negatiivisia asioita tapahtuu, tarkoittaa sitä, että ne sen hetkiset asiat, jotka vaikutti hyvältä, eivät nyt kuuluneetkaan tulla osaksi meidän elämää. Joskus sen auringonkin on paistettava risukasaan. Vaikka välillä ollaan oltu syvissä vesissä, niin silti sieltä on aina noustu. Ja tarkoitan muitakin asioita, kun vain tämä menetys.
pssst.... enää pari viikkoa kun sanomme tahdon <3
Meidän aivan ensimmäisestä inseminaatiosta tulee pian kuluneeksi vuosi. Se tehtiin 3.6.2016 ja kellokin oli muistaakseni 11.30. Meillä oli kova kiire L:n siskon valmistujaisiin, koska myöhästyisimme. L:n sisko tiesi oikean syyn miksi me myöhästyttäisiin ja L:n vanhemmille kerrottiin olevamme "pankkiasioilla". Ja näitä "pankkiasioita" oltiin toteuttamassa muutamaankin otteeseen. Kun meillä vihdoin raskaustesti näytti positiivista oltiin innosta hihkuen kertomassa jouluaattona, mitä nämä "pankkiasiat" ovat tuoneet mukanaan, mutta toisin kävi.
L:n äiti onkin heittänyt toiveensa ilmoille, että jatkossa kertoisimme suoraan, kun hoidot meillä jatkuvat. Hän oli jopa hieman ihmeissään miksi olimme pitäneet koko projektin salassa, aluksi hän epäili sitä, että me pelkäsimme heidän reaktiota että se olisi kielteinen, vaikkei kyse ollut siitä. Vaan mielestäni/mielestämme ei lapsen teosta heteroparitkaan puhu ja se on ok. L:n äiti kyllä tämän ymmärsi ja vain hyvää hän tarkoitti/tarkoittaa.
Mutta entäpä nyt? Pitäisikö nyt häiden jälkeen alkaa puhumaan, että me lähdetään yrittämään lasta jälleen touko-kesäkuussa? Ehkä inseminaation jälkeen olisi hyvä tuoda tämä asia ilmi. Tarvii katsoa sellainen tilanne, jossa se on luonnollisinta kakistaa suusta ulos.
Silloin kun olin vielä raskaana oli L ja hänen äitinsä kaupoissa, jossa anoppi oli ihastellut vauvanvaatteita ja silloin vielä kannoimme mukanamme pientäsuurta salaisuutta. Anopin vauvahaaveet hiljeni mun kkm:n jälkeen. Mutta nyt oltiin viime lauantaina ostoksilla, kun anoppi sanoi lasten vaatteiden kohdalla "voi kun näitä voisi taas joskus ostaa". Minä ja L jatkettiin matkaa, kunnes meidän oli pakko koskettaa lastenosaston sateenkaaren väristä paitaa. Jospa me pian voidaan olla taas ostoksilla pienisuuri ihme mukanamme. Välillä mä jo ihan unohdan, että mä oon ollut raskaana. Tuntuu ihan oudolta. Piinapäivinäkään en juurikaan miettinyt raskauden mahdollisuutta. Ja mun kierroissa tuntuu aina, että olis raskaana. :D
Mä en tiedä, mutta mulla on sellainen positiivinen fiilis tulevan inssin suhteen. En osaa edes sitä sanoin sanoa. Tuntuu, että nyt se on tehtävä. Nyt tai ei koskaan. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin, sitä ei tiedä kukaan onnistuuko inseminaatio, mutta mä koko sydämestäni toivon niin.
Mä haluan uskoa, että elämässä on kaikelle jokin tarkoitus. Se että negatiivisia asioita tapahtuu, tarkoittaa sitä, että ne sen hetkiset asiat, jotka vaikutti hyvältä, eivät nyt kuuluneetkaan tulla osaksi meidän elämää. Joskus sen auringonkin on paistettava risukasaan. Vaikka välillä ollaan oltu syvissä vesissä, niin silti sieltä on aina noustu. Ja tarkoitan muitakin asioita, kun vain tämä menetys.
pssst.... enää pari viikkoa kun sanomme tahdon <3
Pari faktaa tulevasta vaimostani
Tein itsestäni 20faktaa jo aiemmin, mut nyt kokeilen tehdä tulevasta vaimostani. Eli täältä tulee :D
1. Tykkää autoista ja niiden kanssa touhuamisesta, haaveilee omasta autotallista
2. Hyvä ruoan laittaja
3. Jos mä olin tosi sosiaalinen vieraitakin ihmisiä kohtaan - on L puolestaan ujompi. Juttelee kyllä, mutta ei ole kokoajan äänessä
4. L pystyy lukee ihmisten silmistä KAIKEN! Jos joku valehtelee tai ihminen ei ole luotettava. Tai sitten puolestaan hän lukee niistä sen hyvyyden yms.
5. L ostaa uuden hupparin vaikka tänään... ens viikolla se paita onkin päällä töissä ja siihen paitaan lentää maalitahra ja näin tulee taas uudesta paidasta työpaita, jonka seurauksena ei kuulemma ole mitään päälle pantavaa.
6. Ajattelee aina muita, ei ikinä itseään. Eli todella epäitsekäs.
7. Tavaramerkki kesällä lippalakki ja talvella pipo
8. Inhoaa kouluja ja kaikkea missä on joku opettaja
9. Rakastaa lapsia ja on niiden kanssa superhyvä. Osaa ja jaksaa leikkiä vaikka tuntitolkulla.
10. Rakastaa eläimiä myöskin
11. Osaa soittaa kitaraa ja laulaa
12. Haluaa tehdä kaikki remontit itse (mutta onhan hän sillä alalla, niin mikäs siinä)
13. Haha, oppi syömään puoli vuotta sitten mun ansiosta katkarapuja :D
14. Hyvä rahan säästäjä
15. L on ollut entisessä elämässä varmasti joku kala! Koska hän rakastaa vettä ja haluaa aina uimaan!
16. Kenkiä.... kenkiä.... L:llä on paljon kenkiä.... vanssit, converset, dc jne.... niitä ei voi koskaan olla liikaa.
17. Rakastaa metsää! Sitä tuoksua ja vehreyttä.
Huh! Kyllä tää jäi nyt tähän! Yritin vielä L:ltä kysyä, että tulisiko hänellä jotakin muuta mieleen, mut ei hänkään osannut enempää itsestään kertoa :D
18. No nyt se huikkas, et se tykkää käydä mun kanssa kantarelleja poimimassa! :D
No nyt näitä sit lähti tulemaankin...
19. Haaveilee asuntoautosta tai vaunusta, jotta päästäis reissuihin
20. Tykkää riehua eli suomeksi: haluaa kaikkiin tramppapuistoihin, temppuratoihin. L on Peter pan <3
1. Tykkää autoista ja niiden kanssa touhuamisesta, haaveilee omasta autotallista
2. Hyvä ruoan laittaja
3. Jos mä olin tosi sosiaalinen vieraitakin ihmisiä kohtaan - on L puolestaan ujompi. Juttelee kyllä, mutta ei ole kokoajan äänessä
4. L pystyy lukee ihmisten silmistä KAIKEN! Jos joku valehtelee tai ihminen ei ole luotettava. Tai sitten puolestaan hän lukee niistä sen hyvyyden yms.
5. L ostaa uuden hupparin vaikka tänään... ens viikolla se paita onkin päällä töissä ja siihen paitaan lentää maalitahra ja näin tulee taas uudesta paidasta työpaita, jonka seurauksena ei kuulemma ole mitään päälle pantavaa.
6. Ajattelee aina muita, ei ikinä itseään. Eli todella epäitsekäs.
7. Tavaramerkki kesällä lippalakki ja talvella pipo
8. Inhoaa kouluja ja kaikkea missä on joku opettaja
9. Rakastaa lapsia ja on niiden kanssa superhyvä. Osaa ja jaksaa leikkiä vaikka tuntitolkulla.
10. Rakastaa eläimiä myöskin
11. Osaa soittaa kitaraa ja laulaa
12. Haluaa tehdä kaikki remontit itse (mutta onhan hän sillä alalla, niin mikäs siinä)
13. Haha, oppi syömään puoli vuotta sitten mun ansiosta katkarapuja :D
14. Hyvä rahan säästäjä
15. L on ollut entisessä elämässä varmasti joku kala! Koska hän rakastaa vettä ja haluaa aina uimaan!
16. Kenkiä.... kenkiä.... L:llä on paljon kenkiä.... vanssit, converset, dc jne.... niitä ei voi koskaan olla liikaa.
17. Rakastaa metsää! Sitä tuoksua ja vehreyttä.
Huh! Kyllä tää jäi nyt tähän! Yritin vielä L:ltä kysyä, että tulisiko hänellä jotakin muuta mieleen, mut ei hänkään osannut enempää itsestään kertoa :D
18. No nyt se huikkas, et se tykkää käydä mun kanssa kantarelleja poimimassa! :D
No nyt näitä sit lähti tulemaankin...
19. Haaveilee asuntoautosta tai vaunusta, jotta päästäis reissuihin
20. Tykkää riehua eli suomeksi: haluaa kaikkiin tramppapuistoihin, temppuratoihin. L on Peter pan <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Kriisinä meillä on ollut ohjelmaa häihin. Tässä nyt yksi hauska yhteisleikki, mikä me halutaan meidän häihin! Kuningas ja kuningatar Täh...
-
Tuo kapistus jota kohtaan mulla on viharakkaussuhde. Ei, en ole sitä edelleenkään ostanut, mutta sain sen lainaksi. Palautan sen kyllä mahd.... -
Tein ekan r-testin dpo11 ja toooosi puhdas nega. Toista testiä en ole tehnyt ja tuskin teenkään, oloni ja vointini on samanlainen, kuin ain...