Pakokauhu

Hemmottelin itseäni kampaajalla. Ensin pärähtää kaiuttimista anna puun kappale "mestaripiirros" ja tunteet nousee pintaan, saan itkun hyvin pidäteltyä. Sitten tulee toisen kampaajan ystävä käymään liikkeessä pienen vauvan kanssa ja sitten tämä kampaaja kertoo olevansa raskaana. Tässä kohtaa jouduin jo nipistelemään itseäni jaloista, että keskityn enemmän kipuun kuin tuohon asiaan ja tuo kappale vaan lisäsi vettämyllyyn. Argh. Koska tästä pettymyksestä pääsee yli?

Virallinen testipäivä

Dpo16, tulos ei yllätä. Ihmeitä ei sattunut, sen kyllä tiesinkin. Nyt alkaa tauko ehkä kuukauden...ehkä jopa enemmän. En tiedä. Nyt on tunne, että pitää keskittyä muihin juttuihin.

Ps. Kirjoitin joskus, että pistettiin Kelaan korvaushakemus vetämään. Vastaus tuli vain lääkkeistä! Sanallakaan ei mainittu hoidoista mitään? Ei ees sitä että ei korvattaisi. Tuleekohan siitä erikseen joku ilmoitus? 

Lugesteron

Olen tällä yrittämiskierrolla ollut 100%:sti super ailahtelevainen. Ensin saatan itkeä silmät päästäni ja valitan kaikkea mahdollista. Sitten taas kahden tunnin kuluttua olen superpositiivinen ja tulee taas vuorostaan kaikki hyvin fiilis. Tää on tosi inhottavaa ja varmasti L myös tästä kärsii, koska aiheutan tietenkin hänellekkin pahaa oloa sen vuoksi, että ensin ilmoitan "ei tästä mitään tuu, ei me saada koskaan lasta" ja sit hetken päästä "kyllä me ehkä voidaankin saada, jee lämmöt on 37,2" Luulen tähän vaikuttavan luget! Koska en mä tavallisesti ole näin outo, vaikka eiks naiset saa muuttaa mieltään, kun haluaa? ;) Ei vaan, olen tosissani.
Jos ei vaan tarvitse, en haluaisi enää tätä lääkettä käyttää, koska tulen tosi hassuksi. Millainen olisin jos sattuisin joskus tulemaan raskaaksi? :D Haha! Onko muilla lugesteronin käyttäjillä ollut tän tyyppistä oirehdintaa?

Piinapäivien loppu häämöttää. Enää 3-4 päivää ja kuukautisten pitäis alkaa (ellei sit tietty luget kiertoa pidennä) Sen olen päättänyt, että nyt en enää testaile turhia vaan seuraavan testin tulen tekemään silloin kun lääkäri virallisen testipäivän on määrännyt.
Rinnat kipeytyi dpo12 illalla ja ovat nyt olleet siitä asti kipeät ja arat. Turvotus alkoi ovulaatiosta.
Mutta näillä mennään, mitä on annettu.

Dpo12

Olin melkein varma dpo10, että ehkä onnistuttiin, koska oli niin jännää aaltoilevaa ja viiltelevää kipua vatsalla. Nyt kaksi negatiivista r-testiä takana ja enää ei ole mitään positiivisia toiveita, kyllä tää oli tässä, taas.
Nyt hiljennytään joksikin aikaan, mutta ei vielä kokonaan. Meillä on vielä 1 mahdollisuus.

Mä olin jotenkin toivonut salaa, että meiän ei tarttis yrittää neljää kertaa. Mä olisin halunnut, että viimeistään tällä kolmannella oltais onnistuttu. Miks tää on näin vaikeeta? Miks tää kolmas kerta ei onnistunut vaikka ajoitus oli täydellinen ja kaikki oli täydellistä?!? Jne.

Vielä tähän loppuun, eräästä biisistä pieni pätkä, joka jotenkin kolahti;
"Koitin tavoittaa onnea suurempaa. En enää haikaile kultaa, vaan tyydyn hopeaan"

Ps. Maanantaina meille syntyi kasvattajalla uusi tuleva perheenjäsen, pieni jackrussel <3
Äidit sekä "sisarukset" odottaa jo kovin! :)

10 positiivista asiaa

Sain haasteen http://momzilla2016.blogspot.fi :sta, kun tuppaa postaukset olemaan aina jotenkin negatiivisia, mutta haastan kaikki halukkaat tähän leikkiin mukaan. Tässä niitä nyt sit tulee:

1. L<3 ehdottomasti, mun vaimoke sekä tuki ja turva
2. Meidän eläimet; koira ja kaks kissaa
3. Vakituinen työsuhde, tässä maailmassa on nykyään melkein lottovoitto mikäli tämmöisen omistaa
4. Oma koti
5. Terveys
6. Musiikki, päivääkään en pysty olemaan kuuntelematta
7. Vapaapäivät, saan olla kotona tai missä ikinä haluankin ja tehdä mitä huvittaa
8. Niin ja tietenkin oma sekä L:n perhe
9. Kampaajalla käynnit, ah mun pakkomielteeni! Pakko käydä ihan vähintään joka toinen kuukausi!
10. Hyvä ruoka! (ehkä vois olla joskus edes nirso, koska syön kaikkea mukisematta! :D )

Näistä asioista mä tuun iloiseksi ja varmasti on myös muitakin juttuja. :)
Ja lisäykseksi yksi tämän kierron positiivinen juttu, nyt on dpo9 ja viimeks mulla alko tällöin kuukautiset, mut nyt ei, jiihaa!

Kolmas yritys ja oireet on "oireeton"

Maanantaina 5.9 valmistauduttiin heti aamusta menemään folliultraan. Leukani loksahti kuitenkin aamulla auki tehdessäni ovulaatio testiä ja päästin suustani sanat "ei voi olla totta!" Oli vasta kp10 ja cb:n testi hymyili. Tää tuli kyllä ihan puskista! Noh, folliultra muuttuikin yllätys inseminaatioksi. 1 folli oli jo huiman 22mm kokoinen ja limat niin hyvät, kuin vaan voi olla. Lääkärillekkin hymy nousi kasvoille ja hän sanoi, että "nyt on hyvät mahdollisuudet onnistua." Ja myös meistäkin siltä tuntui. Pregnyl pistettiin taas tukemaan follin irtoamista.

Tässä yrityksessä oli eri luovuttaja, sekin loi toivoa. Ja tää yllätys inssi loi myös toivoa siitä, että nyt tän on tarkoitus onnistua.

Nyt elellään dpo7 ja kyllä...mä olen jo heittänyt kaiken uskon,toivon jo pois. Mulla ei ole mitään erityisiä oireita. Mitä nyt muutamana yönä olen herännyt vessaan, jota en tee ikinä, mutta luulen lugesteronin tämän aiheuttavan. Rinnat ovat turvonneet, mutta ei laisinkaan kipeät. Viikonloppuna töissä olin todella herkkä ja rupesinkin pariin otteeseen itkemään. Ja muka janoa on ollut, mut nyt ei enää janota, ei ole edes nälkä.

Ja nyt tuntuu, että pms-oireet ovat täällä. Odottelen vaan nyt kuukautisia.
Me tullaan jäämään taas kuukaudeksi tauolle hoitojen suhteen, nyt on niin stressaavaa, L:n äitikin on joutunut sairaalaan. Sekin masentaa. Ehkä tämä stressikin estää raskautumisen?

Meillä on enää rahallisesti varaa vain 1 inssiin ja meidän yritykset ovat sitten siinä, jos ei neljännelläkään yrityksellä onnistuta. Toivomme kuitenkin parasta.

Hakemus postissa ja kirppiskiertelyä

Eilen muistettiin vihdoinkin laittaa kelan korvaushakemus hoidoista ja lääkkeistä postiin. Toivottavasti sieltä jotakin tulisi takaisin päin. Lääkäri ei ainakaan epäillyt ollenkaan, että etteikö niin kävisi. Osaakohan kukaan sanoa, että kauankohan suunnilleen mahtaa kestää, että saa sieltä vastauksen?

Mun pikkusisko oli eilen meillä kylässä. Käytiin kiertelemässä kirppiksiä ja tietenkin katseeni ja käteni hamusivat vauvanvaatteita. Onneksi nyt oli tarjonnassa lähinnä loppuunkäytettyjä suoraansanoen lumppuja suurella hinnalla. Tuntuu, että täällä päin kirppiksillä pyydetään tavaroista/vaatteista ihan järjettömiä hintoja. Kerran näin jopa sellaisen koristenuken, jolta puuttui toinen käsi ja sen hiukset oli leikattu pois ja kasvot kuulakärkikynällä tuhritut ja hinta oli 5euroa, siis _VIISI_EUROA!!! Ihan järjetöntä.

Nyt ollaan tietoisesti oltu hiljaa folliultrista yms. Mutta sen verran voin paljastaa, että hyvillä mielin mennään eteenpäin ja aloitan perjantaina lugesteron kuurin 200mg 1kapseli aamulla ja toinen illalla. Jännintä oli tuota lääkepakettia lukiessa että sitä käytetään lääkärin määräyksestä joko nieltävänä tai alapäähän työnnettynä (kuulostipa tyhmältä :D ) ja minä käytän lääkkeen jälkimmäisessä muodossa. Kummallakin ottotavalla on täysin eri tarkoitukset. Toivottavasti tämä toisi meille onnellisen lopun. :)