perjantai 20. huhtikuuta 2018

Jälkitarkistus + vauvan mitat

Mä jotenkin ajattelin, että jälkitarkistuksesta saisin jonkun ”pitkän ja luettavan” postauksen aikaseksi.

Jälkitarkistus on nyt ohi ja kaikki näytti siltä miltä pitikin. No se on hyvä. Lääkäri sanoi heti kättelyssä, että ei ole työskennellyt yli kahteen vuoteen neuvolan puolella ja nytkin sijaisti. En oikein osaa tuosta muuta kertoa :D Vauvan kehittyy normaalisti eikä mitään hälyttävää löytynyt. Se on tärkeintä!

Vauva tosiaan sai rota rokotteen ennen lääkärikäyntiä ja ainakaan toistaseks ollaan säästytty sivuoireilta ja kaikki on niinkuin ennenkin. Sintti jutteli kovasti ja hymyili kun rokotetta vähitellen suuhun tiputeltiin :’). Pituutta tullut 3viikon aikana 2cm!! Eli nyt pituus oli jo 57,5cm ja painoa 4400g. Pitkä ja hoikka typykkä, mutta vähitellen on alkanut vauvan pyöreyttä tulemaan.

Tässä tää kai nyt oli, ei mulla muuta :D  hyvää viikonloppua <3

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Sitäsuntätä

Tuntuu, että viikossa on taas tapahtunut paljon asioita. Mistäköhän aloittaisin. Hmm mä numeroin nää tekstien alut, niin tietää kun aihe vaihtuu :D

1. Soittelin pelastakaa lapset ry:lle, kun sieltä ei ole mitään kuulunut sen jälkeen kun paperit olemme lähettäneet adoptiosta... noh siitä on kuukausi kun ne lähetettiin. Eivät ole kuulemma päättäneet kuka meidän asiaa alkaa hoitamaan. Homma siis junnaa paikallaan. Ei meillä ole sinne edes ensikäyntiaikaa ja lapsi on jo pian 2kk!! Eikö tämä asia ole tärkeä? Ei näköjään. Tämän kuun lopussa soitan uudestaan ja vaadin jo ensikäyntiaikaa. Meillä on asian kanssa kiire, me halutaan meidän lapselle kaksi huoltajaa! Miten muilla asia on edennyt?

2. Me lähdetään syyskuussa kanariansaarille vauvan kanssa! Sintti on silloin 7kk. Mukaan lähtee L:n vanhemmat ja hänen sisko. Ostettiin jo matkarattaatkin kun saatiin näytillä olleet halvemmalla. Päädyttiin baby joggerin city toureihin. Menevät niin näppärästi pieneen kasaan ja kuomu on tarpeeksi iso, että suojaa auringolta. Sintti on vielä niin pieni, että hän ei ole vielä käynyt koeistumassa matkarattaita :D Rattaat menevät myös liki makuuasentoon. Nää tulee käyttöön varmasti myös täällä Suomessakin kun käydään kauppakeskuksissa tms.

3. Nimiäiset pidettiin meillä kotona 14.4 ja Sintti on nyt pikku E. Mutta blogissa jatkaa Sintti nimellä :)  Nimiäiset menivät oikein mukavasti. Päätettiin tilata kaikki kakut valmiina, niin ei tarvinnut stressata niistä, että miten ne onnistuu. Kummeja Sintille tuli kolme ja kummitodistusten sijaan me haluttiin jotain pysyvämpää muistuttamaan Sintin olemassaolosta ja tärkeästä roolista hänen elämässä. Me tilattiin siis sellaset korut. Niissä oli sydämen muotonen laatta, jossa oli sintin nimi ja vuosiluku sekä syntymäkivi. Yksi tuttu soitti kitaralla pari biisiä mitä oltiin toivottu. Anna Puun mestaripiirros ja sit haluttiin se lastensairaalalle tehty lohtu- niminen kappale. Ja äidit sai itkeä. Sintti oli niin nätisti koko juhlien ajan ja nukkui milloin kenenkin sylissä tai sitterissä :D  Nimi paljastettiin liitutaululla siten, että vieraat sai huudella kirjaimia ja minä kirjottelin niitä taululle hirsipuu tyyliin. No se arvaattiin kyl tosi nopeesti. Sintti sai siis 3nimeä.

4. Nyt tuntuu, että pahin kiire ja ”paniikki” vauvan hoitamisessa on takanapäin eikä me olla enää niin väsyneitä kokoajan. Ollaan saatu jopa sitä omaa yhteistä aikaa välillä iltaisin vaimon kanssa. Sintti juttelee jo paljon ”kuu, kaa” ja kerran siltä tuli vahingossa ”a boobs” hahah, maitotyttö <3 hymyilevä ja naurava vauva! Oooo <3 mutta kyllä hän muistaa välillä itkeäkkin, mut ääntä mahtuu maailmaan. Cuplaton meillä on käytössä, jos on testimielessä yhdenkin päivän kokonaan ilman, alkaa masuvaivat. D-vitamiini menee meillä dlux-merkkisenä suihkeena. Löytyy netistä ja luontaistuotekaupoista. Ja ei muuten tee masuvaivaa, tästä luinkin netistä ja päätettiin heti tilata ennen kuin 2vk ikäsenä aloitettiin käyttö. Imetys onnistuu, mutta edelleen rintakumin kanssa.

5. Huomenna on 2kk neuvola (vaikka sintti täyttää tälläviikolla 7vk, ei kai se niin justiinsa oo) siellä saadaan eka rokote, rota. Samalla reissulla on mun jälkitarkistus. Tästä aiheesta ajattelin kirjoitella sitten erikseen :)

Loppuun vielä ton d-vitamiinin kuva, suosittelen!


Nyt tältä erää heippa!





maanantai 9. huhtikuuta 2018

Eläimet ja vauva

Meillähän on tosiaan 2koiraa ja 2kissaa. Kaikki ovat ottaneet vauvan tosi hyvin vastaan ja ovat ottaneet lapsen yhdeksi perheenjäseneksi selvästi.
Mutta voin kertoa, että eläinten ja vauvan yhteensovittaminen yksin (kun L on töissä) on ihan hirveetä! Koirat pissattaa oven raosta äkkiä tai sit mennään vaunulenkille, joka tänäänkin osottautui ihan hirveäksi virheeksi, koska kurakeli ja koirat EI sovi yhteen ja tähän komboon lisätään vielä kuraiset vaunut ni ai että! Niin ja kissa karkas ovesta kun tultiin takas, hänet sain kiinni.
Jos me asuttais kerrostalossa, ei me selvittäis, ei ainakaan koirien kanssa. Käy ihan sääliks noi koirat tällä hetkellä :( naapuri tokas, että ”kyllä se vuoden päästä helpottaa” hiphei!
Toivon, että puolen vuoden sisällä ollaan saatu tää meidän rivarikaksio myytyä ja asuttais omakotitalossa jossa olis iso aidattu piha. Se ehkä helpottais.....

Ps. Tähän lisätään se, että meidän narttukissa kuuluu siihen pieneen prosenttimäärään, jolle kiima tulee, vaikka se on leikattu. Ja tämähän tietää sitä, että se kuseksii JOKA paikkaan, tätä en ehkä kestä enää kauaa, valitettavasti.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Oivalluksia

Kun on raskaana sitä ajattelee ja miettii miten sitten toimitaan kun lapsi syntyy.
Minä esimerkiksi kuuluin siihen porukkaan raskausaikana ja ennen sitä, että me ei mielellämme perhepedissä nukuttais. Sänky olisi aikuisten lepopaikka ja lapsi tulisi nukkumaan vieressä, mutta omassa pinniksessä mahdollisesti äippälaatikossa, jotta tila ei tuntuisi niin suurelta. No miten on mennyt tähän mennessä?  Meillä todellakin nukutaan perhepedissä,  lapsi ei kertakaikkiaan suostu nukkumaan yksin. Okei no kerran saatiin Sintti 2-3tunniksi pinnikseen, mutta herättyään syömään se ei sinne uudestaan mennyt. Mutta toisaalta me rakastetaan nukkua ton ihanan lapsen vieressä ja onhan se nyt söpöä ku avaat silmäs ja toinen vieressä haukottelee venytellen ja availee silmiään ^^

Mä joskus ajattelin, että iltaisin meillä olis vaimon kanssa hetken yhteinen hetki, kun lapsi nukkuu. Sais syödä ja kattoo telkkua ilman katkoja. No tähän päivään mennessä sitä hetkeä ei ole tullut :D Lapsi on meidän kanssa niin pitkään kun me mennään nukkumaan, jos yritetään viedä hänet yksinään, herää hän 5min kuluttua aivan paniikinomaiseen itkuun. Eli ei. Ei onnistu.

Toisinaan ollaan niin väsyneitä vaimon kanssa, mutta välillä puhkutaan energiaa. Viime yö oli rankka, mutta aamulla vaimon lähdettyä silmät ristissä töihin mentiin me vauvan kanssa takas nukkumaan :D

Tänään mä taas jäin katsomaan tuota lasta leikkimatolla ja mietin kuinka onnellisia me saadaan olla tuosta pienestä pikkumyystä, vaikka vanhemmuus on välillä rankkaa, mutta kaikki tämä on sen arvoista. <3

Meidän vauva yllätti eilen meidät taidoillaan, siitä alempana kuvaa. Hän kasvaa jo niin hurjaa vauhtia! Hän välillä juttelee ja hymyilee ”kuu ja kaa” ovat ”sanat” joita hän päästelee keskustellessaan. Viime viikon neuvolassa paino oli 3950g ja pituus 55,3cm eli nyt ollaan varmasti yli 4kiloinen pötkylä.


maanantai 26. maaliskuuta 2018

1kk

Pyydän jo anteeksi, etten kerennyt vastailemaan edellisen postauksen kommentteihin, luin ne kyllä :D 
Meillä täytetään jo huomenna 1kk!!

Sintti on tosi huono ottamaan päikkärit. Se tapahtuu lähinnä vaan automatkoilla, liikkuvissa vaunuissa tai sylissä. Niin tai hetken hän malttaa olla untenmailla baby björnin sitterissä, mikä on meillä ihan hullun kovassa käytössä muutenkin ja siinä tuo tyttö viihtyy meitä katsellen.
Unipesä on ollut meille turha ostos, siinä ei viihdytä yhtään ja se rupeaa jo vähitellen käymään jo pieneksi, myyn sen pois ja sitä ei oo tosiaan käytetty ku ehkä yhteensä 3tuntia. 
Sintti yrittää kovasti jo kannatella päätään, neuvolassakin hän näyttää aina taitoja ja hoitaja on suu pyöreänä ”no sinä et kauaa pienenä jaksa olla” - joo ei jaksa, tuntuu että tyttö kehittyy ikäistään nopeammin :D Sintti on muutaman päivän sisällä alkanut juttelemaankin. Jos oikein innostuu saattaa mölinän keskeltä tulla jäntevästi ”guuu” :’) hymyilläänkin kovasti, ruokapöytä hymyilyttää aamuisin ja sille jutellaan. Vaimo on myös hauskaa seuraa Sintille, kun se tekee hassuja ilmeitä ja leikkii, näin pääsee taas leveä hymy kasvoille.

Imetys onnistuu välillä ilman rintakumiakin ja välillä mä käytän sitä. Vähän vaihtelee :) Pääasia, että onnistuu. 

Nimikin on muuten päätetty ja paperitkin jo lähetetty maistraattiin. Nimiäisjuhlat on 14.4 :) Sintti saa 3kummia ja todistusten tilalle ajateltiin tilata korut kummeille, joissa lukee sintin nimi ja vuosiluku. Kaikki kakut tilasin valmiina. (Me ei jakseta nyt tehdä ite mitään) :D 

Adoptiopaperit on kans laitettu postiin, ne vissiin sit soittaa sieltä meille kun saavat ne? 
Niin ja Kelasta hain elatustukea tälle ajalle kun adoptio ei ole voimassa ja sen sain. Rahaa ei ole koskaan liikaa ja 156e on ihan kiva lisä. 

Ja arki alkoi täällä, vaimo lähti töihin ja me vauvan kanssa jäätiin kotiin. Tänään ulkoillaan, kun vähän lauhtuu, nyt siellä on vielä -12. :) 

Yritän välillä kirjoitella jotain, mutta voi olla myös että blogin tie päättynee lähitulevaisuudessa, en tiedä vielä. 

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kuulumiset

Palataan sairaalaan tai tarkemmin sinne synnytäneiden vuodeosastolle. Me oltiin sairaalassa vauvan kanssa 4päivää perhehuoneessa ja alkoi jo niin tympimään. Sintin paino vaan laski ja laski osastolla. Maidonnousua odoteltiin kovin ja imuotetta harjoiteltiin. Vasta kolmantena päivänä kun paino oli tippunut 11,7% (maksimi saa olla 7%) alettiin antamaan vauvalle lisämaitoa jokaisen imetyskerran jälkeen ja mulle avuksi rintakumi (ja kävin ahkerasti pumppaamassa), niin johan lähti paino nousuun ja mekin päästiin kotiin. Kotona paino nousi syntymäpainoon vain muutamassa päivässä ja maitoa tulee hyvin, mutta rintakumista ei olla päästy. Vauva vaan ei saa imuotetta vaikka kuinka kaikkia keinoja c-otteesta rintakumin ”vaivihkaa” poisottamiseen kesken imetyksen on kokeiltu. Jokapäivä me harjoitellaan, mutta suoraasanoen koen tärkeämmäksi sen, että pystyn edes ruokkimaan lapsen omalla maidollani rintakumin avulla, kun etten ollenkaan. Stimulaatioita pidän yllä pumpulla.

Noniin se imetyksestä :D

Meidän vauva on tempperamenttinen, asioiden on tapahduttava heti eikä minuutin kuluttua. Tällä hetkellä päivällä ollaan kilttejä ja rauhallisia, mutta illalla raivotaan :D saadaankin testiksi koliikkikeinu kun tää tykkää hytkyttelystä kiukun aikana, eikä meidän voimat meinaa riittää :D Mutta niin rakas tuo pieni on <3
Hyvin ollaan opittu tulkitsemaan vauvan tarpeita. Vauvan nimestä tuli muuten kriisi, hän ei näytä yhtään siltä mikä on ollut meidän unelmanimi useita vuosia! Ehdotuksia siis saa antaa :)
Tänään piti olla toinen neuvolakäynti, mutta yllättäen taas se peruttiin. Raskausaikanakin mun aika peruttiin miljoonia kertoja. :(

Tässä tämä nyt näin lyhyesti, palaillaan taas :)

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Synnytys

Huomenna meidän vauva on jo viikon ikäinen! Viikko on mennyt kyllä hujauksessa ja onhan tässä luonnollisestikkin ollut uuden oppimista paljon. Me ollaan nyt perhe <3

Mutta itse asiaan.

27.2.18: Heräsin normaalisti eikä kyllä mitään tuntemuksia aamulla, että seuraavana päivänä voisi olla vauva sylissä. Iltapäivästä mentiin anopin ja L:n kanssa citymarkettiin ja puuiloon ja tolla kauppareissulla mua alkoi välillä supistelemaan ja jouduin nojailemaan kylmäaltaisiin kun tuntui, että en yksinkertaisesti jaksa enää kävellä. Väsy yllätti. Kotona mentiin nukkumaan jo varmaan klo8 koska olin niin väsynyt ja supistelut selvästi lisääntyneet, mutta eivät vielä kipeää tehneet, mutta niitä tuli jo usein. L:lle sanoin illalla, että saas nähdä tuleeko lähtö yöllä.....

28.2.18: klo.2.20 heräsin kipeään supistukseen. Tökin vaimon hereille. Kipeät supparit alkoi säännöllistyä, otin panadolin näin tietäisin oliko tosi kyseessä. Lääke ei auttanut. Soitin synnärille, kehoitti tulemaan vasta kun en pysty olemaan kotona. Joten näin toimittiin, 10-15min välein supisti  tässä vaiheessa ja yht’äkkiä huomasinkin kun limatulppa lähti. Kotona menin vielä 15minuutiksi suihkuun jumppapallon kanssa kun vaimo meni laittamaan autoon webaston päälle ja keräs loput tavarat kasaan. Tänä aikana kivut ja supistukset voimistui ja lähdettiin synnärille.
Ekana mentiin käyrille, laite ei supistuksia oikein piirtänyt, mutta kyllä niitä tuli. Olin 1sormelle auki ja päästiin kodinomaiseen huoneeseen jatkamaan/odottamaan synnytyksen kulkua. Sain siellä pyynnöstäni kipupiikin ja sainkin vähän levättyä. Vaikutuksen loputtua pyysin sairaalan tenssiä lainaksi ja ai juma, mulla tää toimi! Keskityin mielestäni supistusten aikana tosi hyvin hengittämään, vaikka en todellakaan ollut sitä harjoitellut :D kätilöt kehui kovasti. Sain vielä toisenkin kipupiikin.
Joskus klo.12 aikaan siirryttiin sitten varsinaiseen synnytyssaliin, olin tässä kohtaa vain 2sormelle auki, mutta homma eteni. Salissa pyysin ottamaan tenssin pois ja menin suihkuun, oooh se oli ihanaa ja auttoi kovasti. Suihkun jälkeen pyysin ilokaasua ja pomputin itseäni jumppapallolla. Aina kun supistus tuli vaimo hieroi alaselkää ja mä hengittelin kaasua. Mulla toi kaasu toimi ja osasin sitä käyttää. Jossain kohtaa halusin mennä uudestaan suihkuun ja sinne mennessä lapsivettä alkoi valumaan, vaimo soitti kätilön paikalle. Nyt en voinut olla suihkussa kun 5min, supistuksia tuli 1-2min välein. Vuoro oli vaihtunut ja uusi kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi, että olen 4cm auki ja saisin epiduraalin. Tämän halusin. Lääkäri olikin jo pian paikalla ja olinkin jo ihan tuskissani, ei auttanut enää ilokaasut ja hengitystekniikat. Epiduraalin laitto kesti ja kesti ja vasta kolmannesta nikamasta löytyi paikka johon sen sai, kivut katos. 20min myöhemmin epiduraalin laitosta pyysin vaimoa soittamaan taas kelloa, mulla oli ihan järkky kakkahätä! Vaan ei se ollutkaan kakka, vauvan pää oli jo tulossa ja olin kokonaan auki, ponnistusvaihe alkoi. 26min ponnistusvaihetta ja lapsi oli sylissä. Kyyneleiltä ei vältytty. Siinä hän oli, täyden 10tyttö. Niin täydellinen. Niin rakas. Niin toivottu.
Istukka tuli 10min päästä ja niin tuli muuten vertakin, menetin 1000ml verta kun 500ml on maksimi. Salista poistuinkin sängyllä, en pystynyt kävelemään koska olisin muuten pyörtynyt. 1asteen repeämä välilihassa ja vähän limakalvokin repesi, ei onneksi sen pahempia tullut. Seuraavana päivänä olinkin aikalailla kävelykunnossa.
Meidän synnytyksessä ollut kätilö oli ihana, niin ihana! En osannut edes tarpeeksi kiitää häntä. Synnytys mielestäni sujui niinkuin olin ”ajatellutkin”. Ja se oli yllättävää, että hetkessä olin rävähtänyt 4cm aukiolosta ponnistusvaiheeseen. Synnytys ei muutenkaan ollut niin kamalaa, mutta en mä sitä aio nyt revanssina ottaa heti uusiks, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Teksti on sekava, mutta niin on äitikin. Oon ollu viikon dementikko, taisin synnyttää aivonikin samalla pihalle :D

Jälkitarkistus + vauvan mitat

Mä jotenkin ajattelin, että jälkitarkistuksesta saisin jonkun ”pitkän ja luettavan” postauksen aikaseksi. Jälkitarkistus on nyt ohi ja kai...