keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Raskauden ihanuuksia

Ihan ekaks mä haluan korostaa, että OLEN ONNELLINEN raskaudesta, mutta aattelin tehdä nyt tämmösen ei niin ihania asioita postauksen.

- mun rinnat ovat kasvaneet kaksi kuppikokoa raskauden aikana. Ja arvet rinnoissa ovat tätä myöden valtavat ja syvät! Ja olen kyllä öljynnyt niitä weledan öljyllä päivittäin, mutta siitä ei ole ollut mitään hyötyä.

- suonikohjut. Mun oikeassa jalassa on aina ollut pikkusuonikohju, mutta raskauden myötä se on päässy valloilleen. Tukisukat omistan, mutta mä oon jotenkin niin laiska niitä käyttämään, koska kumartuminen alkaa olla jo hankalaa, on normi sukat helpompi laittaa nopeasti jalkaan.

- kävin neuvolalääkärissä kellari osaston paineentunteesta eilen. En ole oikein itse tonne kellariin enää nähnyt, mutta sen tiesin jo että se ei ole enää sellainen kuin ennen näin käsituntumalla :D Niin... mulla on suonikohjut myös häppäreissä. Voi ku kiva! Tuntuu välillä siltä ku koko lötterö lentäis lattialle tai pissalla käydessä pönttöön. Tää vaiva vaan pahenee mitä enemmän vauva kasvaa, mut synnytyksen jälkeen ongelman pitäis normalisoitua.

- vauva potkii kovasti ja liikkeistä olen enemmän kun onnellinen, ihanaa että hän jo muistuttaa äitejä läsnäolollaan potkimalla hurjasti masussa... myös öisin kun tää odottavamamma haluis nukkua. Mä oon alkanut nyt väsymään ihan kamalasti (en siis potkimiseen) mutta tää väsymys on jo inhottavaa ja tää on pahempaa ku alkuraskaudessa.  Ens maanantaina on neuvola, Hb on kyl pakko mitata.

- vatsa on kasvanut ja näiden pirulaisten tiesin saapuvan ennemmin tai myöhemmin. Raskausarvet vatsassa! Ovat vielä kovin hentoja, mutta ne näkyvät jo. Ja sama homma ku ylempänä öljyän myös vatsani.

Tässä ehkä mun ainoat vaivat. Olen aika vähällä päässyt, ja suurinosa näistä on vaan kosmeettisia asioita ja että maailman parhain lahja/palkinto on meille saapumassa n.3kk päästä. Päivääkään en vaihtais pois! Tää kaikki on kokemisen arvoista ollut. :) <3

Terkuin.  N ja yöhirmu sintti, jolle nyt uni maistuu kun on päivä rv26+2 :)

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Raskauskuplasta päivää

Tänne on koitiutunut viikko sitten tuo ihanaakin ihanempi äitiyspakkaus! Pari värivirheellistä vaatetta sieltä löysin, mut ne ei oo niin pahat, että eikö meidän Sintti niitä voisi käyttää. Joten tää on se syy miksi en jaksa reklata asiasta (ollaan aina niin huonoja valittamaan mistään!)

Sintti monottaa välillä niin kovaa ja tuntuu siltä, että hän tulee vatsasta läpi just eikä melkein. Välillä on hiljaisempia päiviä. Edessä oleva istukka myös välillä vaimentaa varmasti potkuja. Ja toiseks tilaahan on vielä liikkua, vaikka suurimmaksi osaksi hän köllöttää oikealla puolella, koska jos esim. Yskäsen on monesti maha siltä puolen koholla ja luonnottoman muotonen :D ja sit välillä juuri tuolta puolelta olen tuntenutkin jonkun hänen ruumiinosaan ja kun silitellään sitä, Sintti lähtee karkuun. Mammojen muru, tuitui <3

Sokerirasitus oli toissapäivänä ja meni muuten todella hyvin! Ei tullu yhtää huono olo, ainoastaan haaveilin jäätävän suuresta kannullisesta kylmää vettä! Eli jano oli kova. Mutta ei se sokerilitku mitä piti juoda ollu kauheen hyvää, yök! Arvot katoin omakannasta ja nekin näytti hyvältä, ei radi diagnoosia ole luvassa.
Hassu sattuma oli sielä käytävällä istuessa. Joskus klo.8 jälkee mun ohi käveli nainen. Sit se sama nainen oli kävelemässä taas mun ohi ja pysähty huudahtaen ”herranjumala sä istut täällä vieläkin, tarviitko sä apua, onko sulla kaikki hyvin” ja vihdoin kun sain suun vuoron, totesin vaan et ”nou hätä,  oon sokerirasituksessa ja tää kestää kaks tuntia” :D hahaha! Voi toista, toinen oli huolissaan. Ja tosiaan selventäen. Meillä ei rasituksen ajaksi saanut omaa huonetta, vaan käytävällä piti istua.

Apua, kello rientää! Munhan täytyy valmistautua hampitohtorille, peukut pystyyn et mä en oksenna!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Vinkkejä tulevaisuudelle....

Jokainen varsinkin esikoistaan odottava äiti saa jos minkälaista neuvoa/vinkkiä mitä lapsen kanssa se elämä sit todellisuudessa on. Huvittavia lauseita joita olen tähän mennessä kuullut:

- Kyllä sä sit huomaat ettei se elämä niin herkkua sen pienen lapsen kanssa ole
(Joo ei varmaan kokoajan, kun se väsymys iskee, mutta silti en jaksa ajatella tulevaisuutta negatiivisesta näkökulmasta)

- On ihana N katsella/ seurata sun raskautta, kun sulla ei oo mitään hajua mitä on luvassa
(Joo, olet osittain oikeassa enhän mä vielä tiedä vanhemmuudesta mitään, mut hei kyllä mä opin. Äitiyteen/vanhemmuuteen kasvetaan)

-Nauttikaa nyt, kohta se oma elämä sit päättyy
(Tää on asia, et mun veri kiehuu. Joo kahdestaan ei lähdetä enää syömään tuosta noin vain. Meillä on onneksi aika kiva tukiverkko jos halutaan käydä kaksin syömässä ja vaalia/hoitaa meidän avioliittoa. Niin ja oikeesti mihin se oma elämä päättyy? Asenne kysymyksiä? Tää lapsi on niiiin toivottu, että tulevaisuudessa varmasti halutaan touhuta paljon kolmistaan)

- Muistakaa, kun teillä on niitä eläimiä, niitä ei saa unohtaa
(Ei ikinä! Meidän karvalapset on tärkeitä!! Niin tärkeitä, aina! <3)

- (tää henkilö ei tiennyt et puolisoni on nainen ja odottaa omaa lasta siinä missä kunnon isäkin) Joo ainahan sitä toivoa saa, että se mies siihen lapsen hoitoon osallistuu, hahahaaha ei se meillä niin mennyt enkä sille tohelolle olisi edes uskaltanut jättää lasta hetkeksikään
(No mulla nyt ei vaan tule olemaan tätä ongelmaa. Mutta esimerkiksi. Mun isä oli eläessään juuri tämmönen ”tohelo” siis ihan oikeesti! Hoisi mua kuulemma joskus yhden äidin iltavuoron ajan ja kun äiti oli tullut töistä, kysyi hän isältäni ”hei, mitä ruokaa sä teit?” Isä oli vastannut ”en mitään, kun MULLA ei ollu nälkä” olin ollut kai syömättä sitten sen iltavuoron ajan. Äiti suuttui isälle että ei häntä kiinnosta onko isälläni ollut nälkä vai ei, mutta lapsen ruokailut kiinnostaa, se on ainut asia mitä muistan tapahtuneesta)

Tässä nyt on ehkä muutama esimerkki. Ainiin sithän on näitä ruokavalio vinkkejä ”kyllä minä söin maksakastiketta kun odotin lastani!” Okei sä söit, nyt on erilaiset suositukset ja mä en syö, pärjään ilmankin. Sit joskus aika alkuraskaudessa tai sen ekan kolmanneksen lopulla laitoin töissä suolakurkkua leipäni päälle ja siihen kohta yks tuumas ”noi on kyl niin suolasia, et ei varmaan oo kauheen turvallista syödä ja tulee turvotustakin” AAAAAAAARRRRGGGHH! Taisin vaan tokasta v-käyrän noustessa, kun mikäkin teini ”ihan sama, syön silti!”
Mut onneks näitä neuvoja ei oo enää tullu :D

No nythän mulla tulee mieleen vaikka mitä!”älä säkään sit suostu vauvan kääntöyritykseen jos sun lapsi on perätilassa loppuvaiheessa, en minäkään suostunut ”
Meinasin tähän vastata, että ”mä en kyllä hyppää kaivoon jos sä niin pyydät”, mutta taisin vaan vastata, että ”katotaan sit tollasia asioita lähempänä” :)

No, nyt teidän vuoro! Antakaa palaa! :)

maanantai 6. marraskuuta 2017

Pelastakaa lapset ry

Perheensisäisestä adoptiosta on otettu nyt enemmän selvää.
Lähin pelastakaa lapset ry:n toimipiste on meistä 60km säteellä, noh sitten ajellaan sinne perheenä.
Lapsen synnyttyä 2käyntiä on sinne ajelua ja yhden kotikäynnin tulevat meille myös tekemään.
Meidän kunnalla on maksusitoumus kyseisen puljun kanssa, joten meidän osalta adoptioneuvonta on ilmainen.
Saatiin lappuja esitäytettäviksi, mut eipä noita voi lähettää ennen lapsen syntymää. Tarvii odotella, että sintille voi hakea oman virkatodistuksen. Ja samalla haetaan sit L:n virkatodistus.
Mä en tiedä, mut musta tuntuu jo nyt et meillä menee ainakin se puoli vuotta koko hommassa, ei tää kuukaudessa todellakaan ole ohi.
Ollaan varmaan ainut naispari jota tää asia oikeesti itkettää.
Sit on hassua, että kysytään tulotietoja, sen takia että eihän ns. tavallista perheiltäkä kysytä. Ei siinä kyllä meillä tuloja on. Omalta kohdaltani mietin kirjoitanko tohon tukien määrän/kk vai tämän hetkisen palkan/kk. Sit kysyttiin muun omaisuuden suuruutta. Kerrankin tähän perinnön vuoksi voi jotain kirjoittaakkin :D Mut tää yks kysymys oli ärsyttävä L:n puolesta ”miksi haluatte adoptoida puolisonne lapsen?”
Kyseinen paperi on varmasti käytössä myös erilaisissa adoptiotilanteissa (heterot), mut nyt ajattelen itsekkäästi vain meitä. Niin vastaus on selvä hyvin lyhyesti.

Mutta niin se vain on, että nyt täytyy laittaa asia muhimaan lapsen syntymään asti, kun mitään ei voi tehdä ennen sitä.

La:han on jäljellä 16viikkoa, vaan!!
Terkuin N & sintti rv24+0

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kelaneuvola

Ihan ekana, hengissä ollaan! Lanzaroten loma meni mainiosti, lämpöä oli joka päivä 25-30 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta! Oooh, me ollaan niin kesäihmisiä. Mua jännitti kovasti, et miltä lentäminen tuntuu raskaana ja tuleeko mulle supistuksia, mut mitään ei onneks tullu eikä mitään muitakaan ongelmia. Meille ei oikein mitään turistiripuliakaan tullut, huh! :D
Matkakuume jäi päälle ja ehkä me joku matka varaillaankin sitten ens vuoden lopulle, kun sintti on syntynyt :) <3

Tänään oli sitten vuorossa heti neuvola, jossa käytiin kela-asiat läpi :) äitiysavustus otetaan pakkauksena. Hakemuksenkin tästä jo teinkin. Uskomatonta, että me vihdoinkin ollaan saamassa tuo pakkaus ja tuo pieni ihminen on meille oikeasti tulossa! Aina mä jaksan tätä hehkuttaa, mutta hitto mä olen onnellinen! Lapsilisät yms. rahahakemukset teen sitten kun palaan töihin jälleen ylihuomenna, kun on muutama asia mitä pitää kysyä esimieheltä, ennenkuin voin nuo hakemukset kelaan tehdä.

Hb on alkanut mulla nyt laskemaan (mutta se oli edelleenkin vielä 130, mut mulla ei oo koskaan ollu noin matala). Ensimmäinen sf-mitta otettiin ja se oli nyt 22cm :) eli ihan normaalikäyrällä mennään, mutta hieman lähempänä yläkäyrää.
Sokerirasitus. Niin... tää oli asia josta luulin selviäväni, siis tarkoitan ettei mun tarvi sinne mennä (oon 24v), mutta neukkutäti sanoikin yllättäen ”hei mä en oo tainnu sulle puhua sokerirasituksesta!” Joo ei ollu, mut eipä se mitään, nyt sinne sitten mennään :) En mä sitä kyllä jännitä, kun ei mulla enää oo oikein mitään pahoinvointeja. Aikaa yritän saada ensiviikolle.

Vauva potkii päivittäin ja se on niin muru! <3

Olikohan mulla muuta asiaa, hmmm.. no sitten tehdään uus postaus!

Terkuin. N & sintti rv23+1 <3

perjantai 20. lokakuuta 2017

21+4

Aattelin tämmöiset pikaiset kuulumiset tähän väliin kirjoitella. 
Mulla on flunssa edelleen päällä, mutta rupee jo pikkuhiljaa helpottamaan. Oon ollu tän viikon ihan suosiolla saikulla. :) Maanantaina klo.7.15 meidän lentokone lähtee kohti kanarian saaria, ihana päästä näkemään aurinkoa! 

Sintti potkuttelee jo kovasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. On se jo niin rakas pieni <3
Mutta myös aivan järkyttävä närästys on tullu mun kaveriks. En puhu mistään polttavasta tunteesta vaan aivan infernaalisesta kivusta! Kipua jos kuvailen: Se tuntuu siltä, kun juo esim. vettä ja epähuomiossa nielaset ilmaa samalla. Aaaiii! Se sattuu. Ja niin sattuu tää närästyskin. Koko pallea kipuilee rintakehää myöden säteillen samalla leukaan asti! :( 
31.10 on neuvola ja aion vaatia kunnon närästyslääkkeet, koska tää närästyskohtaus alkaa olee jo päivittäistä ja saattaa tulla useasti. Sipulia en voi enää syödä tai kahvia! Taitaa meidän vauvalle tulla supertuuhea tukka, kunnon peikkotyttö <3 

Ja sit vähän kuvia.....


Ylempi kuva on otettu pari päivää sitten, kun flunssaisena kotona hilluin. Alemmalla kuvalla tulimme julkisesti ulos ”raskauskaapista” <3

maanantai 16. lokakuuta 2017

Rakenneultra

Tänään oli se päivä, jota oltiin odotettu. Tämä ultra kertoisi onko kaikki todellakin hyvin. 
Äitiyspoliklinikan aulassa odoteltiin jännittyneinä ja mä pidin käsissä neuvolakorttia, joka oli ihan märkä, koska mun kädet hikos jännityksestä niin paljon!! Vastaanotolle päästiin reilu 5min myöhässä. Kätilö kyseli kuulumiset ja sitten eikun pöydälle. 
Meiän Sintti oli kasvanut huimasti! Ultrassa hän kaiveli nenää ja laitto sit sormet suuhun, hahaha :D Kätilökin nauro miltei vedet silmissä, meidän vauva on aika hauska! <3
Mutta mikä tärkeintä, kaikki oli niinkuin pitää!! Vauvan painoarvio oli nyt 389grammaa, lähennellään pikkuhiljaa voipaketin painoa. 

Niin ja se sukupuoli. Aluks aateltiin, et halutaan pitää asia omana tietona, mutta jotenkin meille tuli sellanen olo, et halutaankin kertoa. Sukupuoli oli selvä, ei epäilystäkään, näin totes kätilökin. Meidän pieni Sintti on TYTTÖ! ❤️

Näin tämä nyt lyhykäisyydessään. Ollaan niin onnellisia, että kaikki oli hyvin. Ainut harmi tässä tänään on se, et mulla alko syysflunssa :( 

Raskauden ihanuuksia

Ihan ekaks mä haluan korostaa, että OLEN ONNELLINEN raskaudesta, mutta aattelin tehdä nyt tämmösen ei niin ihania asioita postauksen. - mu...