keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Viimeinen neuvola?

Eilen oli neuvola, pääsin taas omalle hoitajalle, kun hän on ollut nyt useana kertana pois.
Hoitaja kyseli turvotuksista jota en niin kauheasti ole huomannut olevan. Hoitaja sanoi suoraan, että ihan kun kasvoni olisivat vähän turvoksissa, no joo onhan mulle kaksari ilmestynyt :D Meninkin tästä puntarille ja viikossa oli tullut +3kg!!!!!!! Ei sitä kyllä syömällä ole saatu tulemaan, nesteitä pakko olla. Verenpaineet ovat kuitenkin hyvät ja samoin pissa ok. Mutta heti jos tulee päänsärkyä tms. Välittömästi soitto polille tai neuvolaan.

Sitten käytiinkin masun kimppuun, vauva on jo niin alhaalla, että hartiat enää tuntuivat alavatsalla, ilmankos olen kipeytynyt lantiosta ja nivusista. Hoitaja epäili, että synnytys ei ole enää kaukana, koska mua supisteleekin kipeähkösti päivittäin ja kuukautismaiset kivut lisääntyneet nyt viikon aikana. Ensi viikolle varattiin aika, ja jälleen hoitaja toisti ”epäilen vahvasti, että tätä käyntiä ei enää tule” :) En tietenkään tähän arvioon 100%:sti luota, että meillä viikon sisällä vauva olisi, mutta mahdollisuus on aika jees :)

Jännittävää!

Nyt ei muuta kuin todellakin odotellaan! Ja hei L vastailee noihin edellisen postauksen kysymyksiin heti kun kerkiää, hänelläkin töissä nyt ollu haipakkaa, että illat hänkin aika poikki ollut.

Terkuin. N & Sintti rv38+2

tiistai 6. helmikuuta 2018

Raskaus vaimoni näkökulmasta

Sosiaalinen äitiys jää mielestäni usein varjoon näissä sateenkaariblogeissa. Vaimo onkin joskus harmitellut, että miksi kukaan ei kirjoita kokonaan juurikin siitä näkökulmasta (me kaks blogi taitaa olla ensimmäinen tämmönen, hyvä <3 ) Mieleeni tuossa juolahtikin postaus ”kysy L:ltä” eli tekisin haastattelun teidän antamien kysymysten perusteella, jos niitä nyt tulee enemmän kuin 2 :D Vaimoni on huono kirjoittamaan itse tänne postausta, niin siks tämmönen vois olla kivempi. Joten antakaa paukkua!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Täysiaikainen

Tänään alko rv38 (37+0-37+6), vihdoinkin! Kolme viikkoa laskettuunaikaan!! Toivottavasti ei sen pidemmälle mentäis, koirien vahdit nimittäin lähtee thaimaahan 4.3! No eiköhän vaimon siskot tuu sit hätiin, jos tää vielä maaliskuun puolella köllii masussa onnellisesti.

Huomenna olis neuvola, ihan perusmittauksia tiedossa :)

Perjantaina oli pakko käydä taas äippäpolilla, syynä oli mun jalka! Keskiviikkona vasen jalka rupes kipeytymään ja perjantai aamuna tää oli jo kävelyarka (tulppaepäily), no mitään ei onneks löytynyt, eikä syytä jalan kivulle, kävely ei enää satu, mut ei toi nyt ihan normaali ole. Ehkä vauva painaa jotain hermoa? Reissuun sairaalalla meni 7tuntia!!!. Radiologille mut ohjattiin joskus puoli 6aikaan illalla ja sit pääsin pois. Huoh! Seuraavan kerran mä astun tohon lafkaan, ku synnytys alkaa!

Lauantaina oltiin vaimon kanssa menossa sovitusti hänen vanhemmilleen päivälliselle. Päivällinen peruuntui, sillä tilalla olikin meidän yhteiset babyshower-juhlat! Eka kilisteltiin pommacilla ja syötiin, herkuteltiin :) <3 Tietenkään leikkejä unohtamatta. Kyllä taas sai kyyneleitä vuodatella. Mä jotenkin ajattelin, ettei meille järjestettäis nyt mitään ku huhtikuussa oli ollu ne mahtavat polttaritkin! Mutta taas meitä saatiin jekutettua.

Telakka on autossa valmiina, sairaalakassi pakattu, turvakaukalo käden ulottuvilla: nähdäänhän me pian Sintti? :’) <3

tiistai 30. tammikuuta 2018

Synnytystapa-arvio

Ainakaan täällä päin, ei tuo arviokäynti poikennut mitenkään tavallisesta neuvolalääkäri käynnistä.
Vauva on edelleen raivotarjonnassa, mutta ei kiinnittyneenä. Ultratessa pikkunen käänteli päätänsä <3 Vauvalla on jo kovin ahdasta, kaikki kohdun kolot täyttyivät vauvasta tai istukasta. Lääkäri vaan totes, et ”kyl sun lantio sen verran leveältä näyttää, että se alateitse mahtuu” - selvä, luotamme siis tähän. Kohdun kaulaa oli jäljellä ENÄÄ 1,5cm ja oli pehmeä, vauva voi siis syntyä ihan koska tahansa, kääk! Nyt painoa pikkusella oli 2,9kg ja jos hän syntyisi laskettuna aikana olisi paino n. 3,6kg.

Kipeät supistukset ovat siis tehneet kellarissa selkeästi jotakin ja arvatkaa mitä tässä lopussa on tapahtunut? Mua ei enää supistele niin paljoa kuin ennen, lääkäri sanokin että mulla on aika tyypillinen tilanne :D

Nyt sit vain odotellaan meidän pientä <3

Ja pienesti vähän muutakin, meidän koti on menossa myyntiin, saatiin asuntolaina hommelit siihen kondikseen, että saadaan ottaa seuraava askel kohti meidän unelmaa: omakotitaloa. Kiinteistövälittäjän puhelua odotellessa, toivottavasti tää menis kaupaksi nopeasti. :)

Vielä loppuun sitä kuuluisaa vauvamasua, taustalla karvavauva Taneli :) niin ja viikkoja nyt 36+1!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Äitiyslomalla!

Mä olen nyt virallisesti äippälomalla! MINÄ!! En voi uskoa! :’)
Kotonahan olen ollut jo siis monen monta viikkoa.

Monesti kuulee kysyttävän ”eiks sulla oo tylsää?” Tai ”miten sä saat aikas kulumaan?” - voin kertoa, ei ole ongelma! Mä olen nauttinut niin kauheesti kotona olemisesta! 3-vuorotyötä tehneenä vanhainkodissa, musta tuntu, että olen aina töissä, siis aina! Multa jäi aina väliin kaikki synttärit ja en kerenny näkemään tyyliin ketään. Kotona kävin nukkumassa, vaimon kanssa välillä läpsystä vaihto. Samoin tän raskauden aikana halu vaihtaa ammattia on kasvanut niin paljon, että olen helpottunut, kun ei töihin tarvitse mennä. Työporukka on mahtava, sitä en kiellä ja asukkaat on ihania, mut jotenkin alko tuntumaan, että työ ei enää anna mulle sitä mitä mä kaipaan. 3vuoroa mun ei enää tarvitse onneks tehdä jos tohon työpaikkaan palaan. Mutta nyt ei mietitä sitä, nyt mietitään mitä mä oon nyt tässä saikun aikana touhuillu.

Mä oon nähny kavereita, käyny ostoksilla, noussut sängystä just silloin kuin huvittaa (koirat tietenkin pitäny pissattaa), kattonu tv:tä, selaillu puhelimella kaikkea, siivoskellu sen mitä on pystynyt, käyny kampaajalla, ollut anoppilassa usein kahvilla, tehny ruokia ja välillä en oo tehny yhtään mitään, koska ei ole pakko. Kohtahan mulla on täällä seuraa, ja hän määrää milloin mä lepään ;) olen antanut itselleni siis aikaa.

Vauvan vaatteet on pesty jo aikoja sitten ja ne on ollu tuola kaapissakin valmiina jo kauan :D Tuntuu niin mielettömältä, että enää 2viikkoa ja Sintti on täysiaikainen. Mä rupean olemaan jo niin malttamaton. Pari kertaa mua on supistanut niin kipeästi ja usein, että olen ollut miltei varma, että synnytys alkaa, mut se on sit mennyt ohi.

Vaimon ja Sintin suhdetta on ollut ihana seurata ja musta ainakin tuntuu, että Sintti tunnistaa vaimon. Heillä on välillä sellanen oma ”peli” eli vaimo pyörittää kättänsä ympäri mun vatsaa ja sintti vastaa tähän sit potkulla tai puskemisella (nykyään tää ei taida enää mahtua kauheammin potkimaan, niin se on just sit puskemista.) ja tätä jatketaan niin kauan, kunnes jompi kumpi lopettaa.
Ja joskus 10viikkoa sitten oli mietinnässä voiko korvalla kuulla sintin sykkeen vatsanläpi. Ja nyt voi tai muutaman viikon jo vaimo on Sintin sydämen sykkeen kuullut korvalla, jännää!

Anteeks sekalainen teksti, mutta tää on nyt tämmönen ”ei ihmeellinen”-viikko.
Ens tiistaina on synnytystapa-arvio ja neuvola.

Hyvää viikonalkua terkuin. N & Sintti rv35+0

perjantai 19. tammikuuta 2018

Synnytys ajatuksia

Ihan aluks, mulla on navan ympäristö osittain muuttunut hieman tunnottomaksi? Vatsa ilmeisesti venynyt nyt niin paljon, että se johtuu siitä. Näin L:n siskon eilen joka sanoikin ”sun maha on kasvanut aika paljon, vaikka 3päivää sitten viimeks nähtiin” - joo tää tuntuu nyt kasvavan vauhdilla, hyvä niin. Pikkunen se kerää painoa, jotta olis turvallisempaa syntyä<3

Niin ja asiaan.
Viime viikonloppuna ollut synnytysvalmennus sai mut ajattelemaan tulevaa synnytystä. Mä en todellakaan sitä suunnittele valmiiksi,  koska se on asia johon loppupeleissä ei voi itse kamalasti vaikuttaa, paitsi kivunhoitoon? Neuvolassa tällä viikolla multa kysyttiin fiiliksiä tulevasta synnytyksestä ja kerroinkin olevani ehkä enemmän innoissani pienen hyvän jännityksen kera. En pelkää, en sitten yhtään! En päässäni ajattele, että synnytyksen pitäisi kulkea tiettyä kuilua pitkin, eikä siihen saisi tulla muutoksia, olen avoin. Haluan kokeilla kaikkia asentoja ja etsiä sitä juuri mulle sopivaa ja hyvää tapaa synnyttää.

Näin ajatuksena kivunlievityksessä haluisin päästä mahdollisimman vähällä lääkityksellä. Mutta kokonaan luomuna synnyttämisestä en haaveile. Tääkin voi matkanvarrella muuttua, ei ole kiveenhakattua.

1) tens-laite jo kotona supistuksia helpottamaan, mahdollisesti käyttö vielä sairaalassakin
2) mahdollisuus päästä altaaseen, mutta ei pakollista. Ja allas vain supistusten ajan. En halua allassynnytystä tällä kertaa
3) Ilokaasun käyttö, jos se sopii mulle, eikä aiheuta huonoa oloa
4) oxanest lihakseen (tää autto mua sillon kkm tyhjennyksessä ja toi rentoutuneen olon)
5) jos hyvä tuuri kävisi tähän kohtaan tulisi mahdollisesti vain kohdunkaulanpuudute ennen ponnistusvaihetta, mutta jos kivut ovat oikeasti sietämättömät, niin sitten tässä olisi epiduraalikin.
Spinaalia en halua, eikä sitä kuulemma suositella ensisynnyttäjille.

Sitä ei todellakaan tiedä, miten todellisuudessa meikäläisen käy. Voi olla, että mun synnytys on ihan erilainen, kun sen ajattelisin olevan. L:n läsnäolo on mulle supertärkeä koko synnytyksen ajan. Saisin varmaan paniikin jos kesken synnytyksen joutuisinkin kiireelliseen sektioon, eikä L pääsisi silloin mukaan, me kun tehdään kaikki yhdessä. Mut se olis sen ajan murhe, tärkein asia on kuitenkin saada sintti turvallisesti meidän elämään <3

Istukka jää sairaalaan, me ei sitä tarvita :D haluan kyllä nähdä tuon ihme elimen!
Synnytyssalissa haluan radion olevan päällä, musiikki on mulle tosi tärkeetä, samoin L:lle. Mikäs olis sen hauskempaa ku radiosta tulis pyhimyksen ja vestan biisi ”kynnet, kynnet” - en kyllästy tohon koskaan ja sintti on saanut kuulla ton kappaleen ”muutaman” kerran :D

Miten teiän synnytykset on mennyt? Mitä ootte ajatellut? Kertokaa kokemuksia :)

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Synnytysvalmennusta ja muuta

Lauantaina oli meidän sairaalalla synntysvalmennus. Mua jännitti ihan hirveesti, että millainen se on ja jos suoraan sanon menin jo asenteella ”tää on varmasti ihan paska” - no ei ollut! Mä tykkäsin. Paljon tuli asiaa, jotka jo tiesin/tiedettiin, mutta paljon myös tuli uutta tietoa. Päästiin tutustumaan samalla reissulla synnytyssaleihin, vauvojen teho-osastolle ja jo viime vuonna tutuksi tulleeseen synnyttäneiden vuodeosastolle, tai eihän se aina vain synnyttäneille ole, hoidetaan siellä muutakin, mutta tiedätte mitä mä tarkoitan :D
Nykyään ei siis vauvoja kuulemma pestä synnytyksen jälkeen, pahimmat rämmäleet pyyhitään ja tietty nyt jos joku kauhee verinöösi roikkuu vauvan tukasta ja siihen ei pyyhkiminen auta, sit tietty pestään. Myös meidän sairaalaan saa vauvaa tulla katsomaan vaikka serkunsiskonkaverinpoika (muuttunut vuosi sitten), eli ei ole enää rajoituksia, eikä vierailuaikoja (maalaisjärjellä öisin tietenkään ei saa tulla). Toivon kuitenkin, että meitä ei heti kaverit tulis katsomaan, vaan vain läheiset. Ja vielä noihin sairaalan rajoituksiin, jos on paljon tauteja liikenteessä, silloin rajoitukset pamahtavat väliaikaisesti.

Valmennus sai mut oikeesti ajattelemaan, mitä mä synnytykseltä haluan/toivoisin, ajattelin siitä sit kirjoitella vielä erikseen :)

Vielä sit tämän hetken olosta, mä oon niiiiin raskaana! Aivan jäätävät liitoskivut, vauva tosiaan on pää alaspäin ja tunnen jo kuinka hän tuola painaa paikkoja. Sattuu kyljen kääntäminenkin sängyssä.
Lonkat huutaa hoosiannaa ja eilen oltiin shoppailemassa+ikeassa ja oli ihan hilkulla, että ei haettu mulle pyörätuolia, sattu niin paljon! Olen alkanutkin haaveilemaan jo synnytyksestä ;) vielä toki sintti saisi kasvaa masussa. Vadelmanlehtiteetä alan vetelemään, kun 36+0 pamahtaa mittariin :)
Tää kultapieni on kova potkimaan ja mulla on jo häntä oikeesti kova ikävä, kauhea kaipuu nähdä tää pieni! :’)  ei enää kauheen kauan... mutta nyt hyvää viikon alkua!

Terkuin. N & Sintti rv34+0

Muoks. Hei tärkein unohtu mikä jäi negatiivisesti mieleen synnytysvalmennuksessa. Oltiin siis ainut naispari sielä ja kätilö puhu KOKOAJAN ”isä sitä, isä tätä” kunnes jossain kohtaa puhuttiin ihokontaktista, johon kätilö  lisäsi L:n silmiin katsoen ”kyllä TUKIHENKILÖkin voi ottaa ihokontaktiin”
L parka :( hän sanoikin, että kyllä taas tuli alemmuuden tunne. Mikä siinä on niin vaikeeta puhua PUOLISOSTA ja tukihenkilöstä, perheitä kun on monenlaisia :( ja kyse ammattihenkilöistä!!!! Tarvii varmaan ruveta kulkemaan sateenkaarilippu heiluen joka paikassa. Tää on asia missä mun veri kiehuu ja tasa-arvo on viturallaan, aina välillä :(

Viimeinen neuvola?

Eilen oli neuvola, pääsin taas omalle hoitajalle, kun hän on ollut nyt useana kertana pois. Hoitaja kyseli turvotuksista jota en niin kauhe...